Jostain syystä se rasvaaminen on taaperon mielestä ihan kamalaa. Atoopikkoa täytyy kuitenkin rasvata kiireestä kantapäähän yhä useammin talven lähestyessä. Ainakin hetkellisen avun toi asukaspuiston vauvamusa-aamuista opittu laululeikki (sopii myös vauvalle). Nimen tilalle voi vaihtaa jonkun lapsen nimistä, jos on sopivasti tavuja.
Leivotaan, leivotaan, Hermannista taikinaa (koko lasta pyöritellään kuin taikinapötköä ja selkä/maha tulee rasvattua)
Tuosta tehdään pullat (hierotaan polvia ja samalla jalkoja muutenkin)
Takaa nousee muffinssit (nostellaan/rasvataan pyllyä)
Tuosta tulee kakku (pyörivällä liikeellä rasvataan maha)
Ja päälle pikkurusinat! Ja päälle pikkurusinat! (hellin sormin kipität päälaelta alkaen koko kropan pituudelta, tässä ei enää rasvata, ja tämä onkin lapsen lempikohta)
Ja sitten toinen puoli!
Täytyypä lisätä pari muuta kehittämäämme taktiikkaa: Maalaa rasvalla lapseen tiikerin raidat tai leopardin pilkut! Anna lapsen osallistua rasvaamiseen ja rasvata samalla myös sinua.
VastaaPoista