Haalari päälle ja menoksi!

Ystäväni arveli, että kotiäitiys on suositumpaa Etelä-Euroopassa, koska siellä ei tarvitse pukea lapsille talvivaatteita.

Pukeminen aloitetaan siitä, että kerätään kaikki lapselle puettavat vaatteet eteisen lattialle. Myös omat vaatteet kannattaa laittaa käden ulottuville, mutta älä missään nimessä pue ensin itseäsi, tai kuolet lämpöhalvaukseen yrittäessäsi pukea lasta. Kengät laitetaan valmiiksi haalarin lahkeisiin ja lenksuihin.

Sitten metsästetään lapsi. Pukemishetki alkaa hyvässä hengessä, kun annat lapsen ensin vähän juosta kikattaen karkuun. Sitten istut lapsi sylissä joko lattialle tai tuolille ja puet villasukat. Sukkia pukiessa voi jäädä hassuttelemaan sillä, onko lörpöttävä sukka jo hyvin vai ei tai vain vetäistä ne jalkaan sanoen samalla vaikkapa viuh! Sitten lapaset, joihin kaivellaan peukku paikalleen kovasti ihmetellen, minne se on saattanut mennä piiloon. Sitten kauluri, pujotettavan kanssa lapsi on hetken piilossa, tarroilla tai nepeillä kiinnitettävä ei yleensä vaadi mitään erikoistemppuja. Sitten mahdollinen villa- tai fleecehaalari vedetään päälle. Jalat lahkeisiin suih, suih ja kädet hihoihin vinks, vonks! Sitten rukkaset, joihin taas haetaan piilosilla olevaa peukaloa. Seuraavaksi puetaan kengät (haalari)! Laitetaanpas nyt nämä kengät (ja haalari) jalkaan! Kenkiä pukiessa ähkitään kovaan ääneen, että ne saadaan jalkaan (jos ei meinaa mennä, tarkista ettei kärkeen ole jäänyt ylimääräistä villasukkaa...). Sitten lapsi pystyyn omille jaloille, varmista että pysyy ennen kuin päästät irti. Nouse itsekin pystyyn ja pujota lapsen kädet haalarin hihoihin, huuh ja puuh.

Sitten puet itsesi. Jos tämä on lapsen mielestä kamalaa, voit pukea lapsen loppuun ensin ja laittaa vaikka rattaisiin odottamaan, joka usein on paljon vähemmän kamalaa.

Sitten lapsen haalarin vetoketju kiinni surrurrurrur ja hattu päähän. Ja ulos!

Ja mites minä näin topattuna teen yhtään mitään?

Sisään tullessa nykäise lapselta pipo ja hanskat ja riisu sitten omat vaatteet lattialle kasaan. Sitten autat lapselta loput vaatteet pois. Jos tämäkin on kamalaa, voi pieniä vaatekappaleita pudotella säilytyskoriin yksi kerrallaan sanoen plop, tai ähistä kovasti kun kiskoo lapasia, kenkiä yms pois jalasta. Se on aina hauskaa.

Disclaimer: Käytä neuvoista niitä, jotka tuntuvat itselle luontevilta ja omalle lapselle tarpeellisilta ja jätä loput pois. Kukaan ei jaksa aina olla hauska (paitsi mummot) ja kun on kiire, voi hassuttelu tuntua ajantuhlaukselta. Se voi silti kannattaa, sillä kiemurtelevan ja huutavan lapsen pukeminen on vielä huomattavasti hitaampaa. Toisaalta aina ei mikään hauskuutus auta.