Tarttuvat tavat -kilpailu!

Kaveri ilmoitti Facebookissa leiponeensa laskiaispullia. Välitön laskiaispullahimo. Ystävä kertoi lenkkeilevänsä mielellään sateella, siitä tulee kuulemma erityisen hyvä fiilis, kun on huonosta kelistä huolimatta saanut itsensä liikkeelle. Ja aloin oikein toivoa kunnon räntäkeliä seuraavalle juoksulenkille.

Ihminen on laumaeläin ja meillä on tarve jäljitellä toisiamme, että kuuluisimme joukkoon. Aion nyt hyödyntää tätä ominaisuutta järjestämällä ÄitiQ:n ensimmäisen kilpailun!

Voit osallistua kommentoimalla blogin kommenttiboksiin alla ja/tai Facebookissa tämän kirjoituksen linkin kommentteihin. Voit saada kilpailuun korkeintaan kaksi arpaa, yhden FB:iin kommentoimalla ja yhden suoraan blogiin kommentoimalla. Sama kommentti kahdessa eri paikassa ei kuitenkaan käy, vaan sinun on annettava kaksi erilaista vastausta. Facebookiin jätetyt kommentit julkaistaan myöhemmin (nimettöminä) blogissa, osallistumalla annat tähän luvan. Voittajan etunimi/nimikerkki julkaistaan blogissa.

Kommenteiksi toivon, että jaat parhaat tapasi, terveellisimmät välipalavinkkisi tai kauneimmat ajatuksesi!

Vastausaikaa on 1.3. klo 12 asti, jonka jälkeen arvon voittajan. Palkinnoksi voittaja saa ÄitiQ:n yllätyspaketin, joten jätäthän anonyymisti kommentoidessasi jonkin nimimerkin, josta sinut voi tunnistaa (ja muistat käydä tarkistamassa, voititko). Yhteystiedot jättäneeseen voittajaan olen suoraan yhteydessä.

Vastausaikaa pidennetty sunnuntaihin 2.3. klo 18 asti!! Vielä ehtii mukaan!

Hyödyllinen huilaus

Leluista luopuminen esim syömään tai nukkumaan mennessä tai kylästä lähtiessä voi olla hankalaa. Lasta auttaa, jos hän ymmärtää, ettei leluista tarvitse luopua lopullisesti, mutta yksivuotiaalle tämä ei aina ole niin helppoa selittää. Tässä meille kehittynyt taktiikka.

Ensin mummi tuli opettaneeksi pojan huilaamaan. Molemmat laittoivat pään tyynylle ja mummi ilmoitti, että "huilataan!", ja noin 2 sekunnin kuluttua poika lähti taas liikenteeseen. Vähitellen hän malttoi huilata joskus hiukan pidempäänkin. Kuvakirjoista katsottiin nukkuvia eläimiä ja kerrottiin niiden huilaavan. Sitten kerrottiin, että lelut menevät huilaamaan siksi aikaa, kun poika esim. syö. Hän alkoi itse asetella niitä tarkasti kyljelleen tai selälleen ja näytti pää kenollaan, että nyt ne huilaavat. Näin meillä päästään ruokapöytään ja nukkumaan ilman leluarsenaalia, vain unilelu tulee sänkyyn mukaan, huilaamaan pojan kanssa.

Ruoka-aika ja huilaavat autot.

Helppo, helpompi... kalavuoka pakasteista!

Tässä superhelppo versio meidän pojan tämän hetken lempiruoasta:

Ainekset:
- pussillinen peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
- pussillinen pakasteparsakaalia
- pakastettuja lohikuutioita
- 1 pakasteseipala
- mausteita, esim valkopippuri + timjami tai tilli
- 1-2 purkkia (kaura)ruokakermaa (ei pakaste)

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen. Laita vuokaan perunasipulisekoitusta, parsakaalia, yksi iso seipala ja useampia lohikuutioita. Kaada päälle kermaa sopivasti. Tarvittaessa voit lisätä sitä kesken paistonkin. Ripottele mausteet.

Laita vuoka uuniin, noin 30 minuutiksi, jolloin sekoittelet ja pilkot vielä jäistä seipalaa pienemmäksi. Palauta uuniin ja paista kunnes valmiin näköistä, tuntuista ja makuista, luokkaa 30 min lisää.

Soseuta halutessasi perunasurvimella ja pakasta lapsellesi sopivina annoksina. Taaperolle voit pakastaa sellaisenaan ja muusata hiukan haarukalla sulatuksen jälkeen. Näin ei löydy myöhemmin pakkasesta liian muusattua ruokaa, kun haarukalla syöminen alkaa kiinnostaa.

Tämän ruoan voi toki valmistaa myös tuoreista raaka-aineista, laita tällöin perunat, parsakaali ja sipuli ensin kerman ja mausteiden kanssa uuniin ja lisää kala (pakkasesta tai tuore) myöhemmin, sillä kasvisten kypsyminen uunissa vie kauan.

Tule tänne!

Poika on siinä iässä (1v 3kk), että hän tietää, mitä tarkoittaa, kun äiti sanoo: "Tule tänne!" Yleensä seuraa vaipanvaihto, pukemista, rasvaamista nenän niistämistä tai jotain muuta yhtä tylsää. Reaktio pyyntöön on siis hänen kannaltaan looginen: juoksu vastakkaiseen suuntaan.

Tavallisen kutsun sijaan on siis täytynyt keksiä muita konsteja saada lapsi tulemaan luokseen silloin, kun ei jaksa juosta sitä kiinni, tai kun se rontti menee pöydän alle piiloon.

Tässä muutamia yksivuotiaaseen vetoavia kutsuja:

"Mennään yläkertaan katsomaan nallea/mopoa." / "Mennään mummon luokse." (Toki vain silloin kun ollaan oikeasti menossa.)

"Tuletko auttamaan äitiä?"

"Äiti meni piiloon!"

Ja jos muu ei toimi, tämä on takuuvarma:

"Tuletko painamaan tätä nappia?" (Jos sopivia nappuloita ei ole lähettyvillä, myös oma nenä käy.)