Nukkuvan vauvan siirtäminen

Kun vauva nukahtaa syliin, on aika puntaroida, mitä seuraavaksi tekisi. Joskus on hyvä jäädä nautiskelemaan nukkuvan vauvan tuhinasta, mutta välillä täytyy saada tehdä muutakin. Sitä varten vauva on siirrettävä jonnekin muualle nukkumaan.

Pitkän päälle olisi parempi siirtää vauva siten, että se vähän havahtuu ja oppii nukahtamaan omaan sänkyyn. Joskus on kuitenkin erityisen tärkeää, että vauva ei herää.

Herkästi heräävä vauva voi havahtua jo lämpötilan muutokseen, kun syli vaihtuu viileään sänkyyn. Tätä varten voi varautua etukäteen käärimällä vauvan valmiiksi peittoon tai kapaloon tai jopa lämmittämällä sängyn kauratyynyllä tai kuumavesipullolla.

Siirtäessä on tärkeää, että pidät vauvan mahdollisimman pitkään omaa vartaloa lähellä. Siirron jälkeen vauvasta ei voi päästää heti irti, vaan pidä ainakin yksi käsi vauvan päällä. Erityisesti käsillä huitominen (moro-refleksi) kannattaa estää, siihen vauva herää herkästi. Sitten peitto tiukasti ympärille.

Itse siirtäminen on hankalaa, kun oma käsivarsi on pitkällä vauvan pään alla. Niskan liikuttelu havahduttaa vauvan takuulla. Vauva kannattaa kääntää sylistä sänkyyn eri kyljelle kuin millä on sylissä. Silloin käden saa helpommin alta pois.

Itse siis nukutan lapseni kyljelleen, se on tuntunut heille parhaalta asennolta. Asento on vain tuettava peitolla napakasti selän takaa ja edestä laittamalla harso halattavaksi. Sukat riisun myös aina.

Harson käyttö unilelun tyyppisesti kainalossa tukee myös itse nukkumaan opettelua. Sen voi myöhemmin korvata vähitellen pehmolelulla. 

SePa ja NiPa

Osalla vauvoista näyttää olevan yksilöllisen anatomiansa, vilkkaan aineenvaihduntansa tai jonkun muun ominaisuuden vuoksi taipumusta selkä- tai niskakakkailuun. Kakka siis falskaa vaipasta selkäpuolelta ja kurkistaa sieltä (=selkäkakka eli SePa) tai leviää voimalla ylöspäin niskaan asti (=niskakakka eli NiPa).

Jos vauvallasi on taipumusta tällaiseen, suosittelen kokeilemaan seuraavia vinkkejä:

- Pidä syöttäessäsi vauvan selkäpuolen ja sohvatyynyn välissä suojaa. Kun vauva syö, se kakkaa ja sohvatyyny (tms) joutuu pyykkiin. (Testattu on.)

- Älä poistu kotoa ilman vähintään kolmea settiä varavaatteita. Myös sukkia. (Omaa kokemusta.)

- Kokeile laittaa kertakäyttövaipan päälle kestovaipan kuoriosa. Se saattaa estää selkäkakan. (Vinkki keskustelupalstalta, en ole kokeillut.)

- Jos ja kun vahinko on tapahtunut, ongelmana on saada kakkainen body vauvan pään yli ilman, että koko vauva täytyy kylvettää. Käännä bodyn haaraosa bodyn selkäosan sisäpuolta vasten, mutta älä kosketa sillä vauvan kakkaista selkää. Näin saat sinetöityä suurimman osan likaantunutta vaatetta ja body on helpompi riisua pään yli. Kietaisubodien kanssa tätä ongelmaa ei toki olekaan. (Vinkki saatu kaverilta.)

- Selkäkakkailu helpottaa, kun vauva saa kiinteää ruokaa ja kakka kiinteytyy.

Joskus ei auta kuin pestä koko vauva.

Yritys ja erehdys

Vanhemmuus ei ole helppoa. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse mitata, eikä siinä tarvitse kilpailla. Pitää vain olla riittävän hyvä (lastenpsykiatri J. Sinkkosen lauseita). Käytännössä tämä tarkoittaa vain sitä, että yrität. Yrität jotain ja jos erehdyit, yrität jotain muuta. Ja yrittämistä jatkat maailman tappiin asti, koskaan et hylkää. Se riittää. Ja vuoroa saa toki vaihtaa, ei ole hylkäämistä jättää lapsensa toisen hoitajan käsiin ja levätä.

Jos vauva huutaa nukutettaessa, vaikka olet tehnyt kaiken kuten ennenkin, täytyy yrittää jotain muuta. Itse havaitsin joskus väsyksiin asti laulettuani, että vauva huokaisi hiljaisuuden tultua ja kävi nukkumaan. Jaha. Ei siis lauleta huomenna. Isä laski kantamiseen väsyneenä huutavan pojan pinnasänkyyn, ja hiljaisuus laskeutui. Vai sitäkö sinä halusitkin! (Ei välttämättä, mutta jokin muutos siihen, mitä on pitkään yritetty, auttaa kun lapsi on tarpeeksi väsynyt.) Etukäteen ei voi tietää vastauksia kaikkeen, ei isä, ei äiti, ei kukaan, etenkin kun niitä "oikeita" ratkaisuja yhteen pulmaan on varmasti useita. Sitäpaitsi kun vihdoin keksit, millainen itku tarkoittaa mitäkin, kasvaa vauva hetkessä hiukan isommaksi ja itkun sävyt ja merkitykset muuttuvat taas. Ja sitten vaan yrittämään!

Mitäs sitten kokeiltaisiin?

Helpoltahan tämä tietysti teoriassa kuulostaa, mutta väsyneenä ja korvia ja sydäntä särkevän huutokonsertin säestämänä se ei todellakaan ole sitä. Silloin täytyy juurikin ottaa se hengähdystauko. Tai laittaa Peltorit päähän. Ihan oikeasti, se auttaa!

Paperiaskartelijan mobile

Tässä toinen mobile-idea. Runko tehty samalla tekniikalla kuin edellinen, paitsi että löysin valmiiksi mustat henkarit, joihin vain tuputin vähän sinistä peittämään kuluneet kohdat. Ripustukseen siimaa ja neljä helmeä. Killuttimet on tehty pahvista, käytetyistä lahjapaperien jämistä, narusta ja vanhasta maidonkerääjästä, jonka naamioin hopeanvärisellä leimasinmusteella ja suihkutettavalla helmiäisellä ufon kupoliksi. Kuumailmapallon kyydissä makailee painona tässä kuvassa kaverin tekemä virkattu ukkeli.

Hampaiden harjaus

Tämäkin on sarjassamme jostain mieleen jäänyt vinkki, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen, että noudatin sitä. Vauvan saatua hampaita on tärkeää aloittaa niiden säännöllinen harjaus. Nykysuositusten mukaan lastenhammastahnan (vähäfluorisen) käyttö aloitetaan jo ensimmäisten hampaiden puhjettua, mutta tahnaa laitetaan vain sipaisu. Vauva ei välttämättä ole harjaamisesta samaa mieltä ja asiasta sukeutuu helposti jokailtainen taistelu.

Suosittelen hankkimaan jo selvästi ennen hampaiden puhkeamista vauvalle oman hammasharjan. Se annetaan vauvalle ihmeteltäväksi iltatoimien yhteydessä ja yleensä harja päätyy suuhun - välillä harjakset ja välillä kanta edellä. Välillä harjaksia kannattaa myös muistaa kastella. Näin vauva totuttelee hammasharjan tuntuun suussa.

Hampaiden puhjettua otetaan käyttöön toinen harja. Vauvalle annetaan omansa käteen tavalliseen tapaan. Toiseen harjaan sipaistaan minimaalisesti tahnaa ja sillä vanhempi harjaa hampaat. Sitten vauva voi jatkaa taas oman harjansa imeskelyä. Näin on ainakin meillä ensimmäisen hampaan harjaus aloitettu sulassa sovussa. Se taitaakin olla jopa iltatoimien mieluisin osa!

Valoa pimeään

Pientä vauvaa joutuu imettämään yöllä usein. Imetyksen alkuvaiheessa oikean otteen etsiminen (ja varsinkin rintakumien kanssa häseltäminen) pilkkopimeässä on hankalaa, ellei mahdotonta. Jos sytytät yhtäkkiä lukuvalon, vauva herää liikaa ja luulee, että on päivä, nyt seurustellaan! Avuksi ongelmaan löysin aikanaan jostain netin keskustelupalstalta idean: laita jouluvalot pinnasängyn alle. Sieltä eivät häikäise ja valoa tulee juuri tarpeeksi.

Tällaiset valot voisit laittaa sinne sängyn alle.

Kuinka äidit käyvät suihkussa, osa 1: Pikkuvauvat

Suihkussa käyminen, kun on yksin vauvan kanssa kotona, saattaa hirvittää tuoretta äitiä. Entäs jos se herää juuri silloin päiväunilta huutamaan vaunuissa, kun shampoo on päässä? Voin kertoa, että näin käykin, juuri silloin. Siksi onkin helpompaa mennä suihkuun lapsen ollessa hereillä. Voit mennä sinne tehtyäsi vauvan aamutoimet tai mihin aikaan tahansa päivällä. Illalla sylin ja ruokailun tarve saattaa olla tiheämpää ja tempun onnistuminen siksi hankalampaa, mutta silloin usein onkin toinenkin syli paikalla.

Laita siis vauva lattialle vaipanvaihtoalustan tai pyyhkeen päälle, vaunukoppaan tai sitteriin ja ota mukaan kylpyhuoneeseen. Vähennä vauvankin vaatetusta, sillä huoneessa tulee helposti kuuma. Laita jotain katseltavaa lähistölle, esim oma värikäs pyyhe tai isommalle vauvalle leluja. Tai sitten vaan tanssit ja laulat suihkussa viihdykkeeksi!

6-viikkoinen ihmettelee omaa pyyhettään.

Osa 2: Isompi vauva ja osa 3: Taapero coming up sitten kun kokemusta löytyy...

Vaipanvaihtovinkki

Tämä vinkki on saatu synnytyslaitoksella kätilöltä.

Vaippaa vaihtaessa vauvan pyllyä täytyy jotenkin saada kohotettua, että sen uuden vaipan saisi sujautettua sinne alle. Yksi vaihtoehto on kierittää vauva kyljelleen, mutta mielestäni tämä tuntuu hankalalta. Intuitiivisesti sitä yrittää pyydystää vauvan molemmat nilkat yhteen käteen sujauttaessaan toisella vaippaa. Vastasyntyneen kanssa tämä tuntuu roikottamiselta ja sitten kun ne jalat saa vähän vauhtia, alkaa niiden pyydystäminen yhdellä kädellä olla melkoisen hankalaa. Ratkaisu on pyllyn nostaminen reidestä kallistamalla. Otat siis yhdellä, esim vasemmalla kädellä kiinni vauvan vasemmasta reidestä siten, että peukalosi on polvitaipeen puolella ja pikkurilli kohti nivusia ja käännät vauvan polvia kohti sen nenää. Pylly nousee samalla ja saat vaipan helposti paikalleen.

Idiootin opas vauvanvaatteiden valintaan, osa 1: Bodyt

Esikoista odottavana tai ensi kertaa vauvalle vaatteita ostavana saattaa olla melko pihalla kaupan vaatehyllyjen äärellä. Tässä muutamia huomioita vaateostoksille ihan pientä vauvaa varten. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleisesti vaatekoon valintaa ja sitten erilaisia bodymalleja.

Yleistä vaatekoista

Eri valmistajien vaatekoissa on yllättävän suuria eroja. Esim Lindexillä, KappAhlilla ja H&M:llä on ajateltu vauvan käyttävän vaatetta suunnilleen kokolappuun merkittyyn pituuteen asti, ei yhtään yli. Tutalla ja Marimekolla taas vaate alkaa vasta näyttää suunnilleen järkevältä vauvan tullessa kokolapun pituuteen ja vaate mahtuu vielä pitkään sen jälkeenkin. Kaappiin vaatteita lajitellessaan kannattaa siis ottaa tämä huomioon ja verrata vaatekappaleita toisiinsa, ettei pienemmät vaatteet jää vahingossa käyttämättä. Tuliaisena vauvalle 56-62 sentin vaatteet ovat turvallisimpia, sillä isompikokoisena syntyvä vauva ei välttämättä mahdu missään vaiheessa pienimpään kokoon. Kolmekuisena keskimääräinen vauva on noin 60-62 senttiä, puolivuotiaana 68-74 ja 1-vuotiaana 74-80 senttinen.

Bodyt
Body on siis se sellainen paita, joka ulottuu haaroihin asti ja suljetaan sieltä neppareilla (tämä huomautus niille oikeasti vauvanvaatteista mitään tietämättömille).

Suurin osa vanhemmista pitää ihan pienellä (0-3kk) vauvalla kietaisubodeja helpoimpina käyttää. Niissä siis vaatetta ei tarvitse pujottaa sen suuren pallon yli, joka kiinnittyy vartaloon ohuella ja hetkuvalla varrella. Kietaisubodyn voi levittää alustalle, asettaa vauvan sen päälle ja pujottaa hihat (hankalin osuus) ja sitten etsiä neppareille kaverit (tämä osio vaatii hiukan keskittymistä). Kietaisubody myös lämmittää pientä vartaloa hiukan enemmän, kun siinä on vatsan ja rintakehän alueella kaksi kerrosta. Näitä siis suosittelisin ainakin 50-56 sentin kokoluokassa, ja ovat ne myöhemminkin käteviä.

Kietaisubody

Joistain bodeista löytyy hihansuista käänteet, jotka saa käännettyä vauvan käsien päälle, sisäänrakennetut tumput siis. Nämä ovat erittäin kätevät, pieni vauva kun helposti raapii naamaansa vahingossa. Toinen hyödyllinen juttu on kaksi riviä neppareita haara-osassa, se nimittäin pidentää vaatteen käyttöikää. Jos törmäät kuteeseen, jossa on molemmat kaksi juuri mainittua ominaisuutta ja lisäksi on kietaisumallia, osta niitä samantien monta, koska olet löytänyt Maailman Kätevimmän Vaatteen. Hanki näitä valmiiksi vaikka tuliaisiksi ystävienkin vauvoille.

Kesävauva tarvitsee sekä lyhyt- että pitkähihaisia vaatteita, talvivauva ehkä enemmän pitkähihaisia. Pään yli pujotettavien bodien kaula-aukoissa on eroja. Tyypillisesti vasemmalta olalta löytyy kaksi nepparia. Toinen vaihtoehto (omasta mielestäni parempi ja venyvämpi) on venekaulus, jolloin ei tarvitse availla eikä sulkea mitään nappeja, vaan molemmilla olkapäillä olevat laskokset avartavat kaula-aukon pukiessa riittävän suureksi ja sulkevat sen päällä ollessa mukavasti.

Venekaulus

Ne hankalat kaulapoimut

Sain ystävältä jokin aika stten hyvän vinkin kaulapoimujen pesuun ja kuivaukseen. Vauvasta riippuen niitä voi olla eri määriä ja eri syvyisiä, mutta hoitopöydällä vauva yleensä painaa leukansa rintaan katsoakseen sinua, jolloin kaulapoimuihin on joka tapauksessa vaikea päästä käsiksi. Lappupesuja tehdessä ja vauvaa kylvyn jälkeen kuivatessa kannattaakin laittaa vauva vatsalleen hoitopöydälle. Tällöin pää ojentuu luonnostaan ja kaulaa pääsee paremmin pesemään ja kuivaamaan.

Makuullaan imetyksen ongelmakohtia

Tuskin lienen ainoa, jolle makuullaan imetys tuntui aluksi hyvin hankalalta. Mihin laitan omat kädet, entäs vauvan? Miten vauvan saa pysymään paikallaan, kun se huitoo ja kupsahtaa jatkuvasti selälleen?

Itse päädyin laittamaan alemman käden vauvan pään yläpuolelle, joko koukkuun tyynyn alle, tyynyn reunan viereen tai suoraksi, miten milloinkin. Vauvan alemman käden taitoin vauvan vatsaa vasten. Vauvan selän taakse kannattaa tietysti laittaa pyyherulla tueksi, mutta rulla levähti jatkuvasti, eikä halunnut pysyä napakkana. Laitoin sen parilla hiuslenksulla kiinni, niin eipä tarvinnut olla enää koko ajan sitä rullaa asettelemassa, vaan pötkylä pysyy kuosissaan paremmin.

Myöhemmin opettelin vielä imettämään ylätissistäkin, jolloin ei tarvitse enää siirtää vauvaa ja kääntää kylkeä kesken imetyksen, ellei se ole muuten (esim puutumisen vuoksi) tarpeen. Alussa rintojen ollessa pinkeät ja täydet tämä tuskin olisi onnistunut, mutta maidontulon tasaannuttua ja rintojen pehmettyä käännyn vain hiukan pidemmälle vauvaa kohti, kunnes ylempi rinta on sopivalla korkeudella ja tarjoan siitä vauvalle.

Vauvan kynsien leikkaaminen

Vauvan kynsien leikkaaminen on hankalaa. Ensinnäkin on tärkeää, että välineet ovat mahdollisimman kätevät. Itse ostin apteekista setin, jossa oli sekä sakset, että kynsileikkurit. Enimmäkseen kynsleikkurit on tuntuneet omaan käteen kätevämmiltä, leikkausliike kun on nopeampi kuin saksilla.

Kokeile erilaisia keinoja leikata vauvan kynnet: vauvan nukkuessa, kantorepussa kasvot eteenpäin (niskan vahvistuttua), sitterissä siten, että itse olet sitterin takan tai vieressä. Isompi vauva tarvitsee usein viihdykettä, pysyäkseen edes hiukan enemmän paikallaan. Kokeile vaikka pesukonetta, teletappeja Youtubesta, TV:tä, kuvakirjaa tai jotain mielenkiintoista lelua.

Vauvan kynsiä ei suositella leikattavan ensimmäisten kahden viikon aikana tulehdusriskin vuoksi. Sen jälkeen kynnet kasvavat yllättävän nopeasti ja jottei pieni raapisi naamaansa verille (kyllä se välillä raapii silti), kynnet kannattaa leikata noin joka kolmas päivä.