Askartelua vessapaperirullista

Ensin koristellaan tyhjät vessapaperirullat esimerkiksi sormivärein maalaamalla. Sitten niistä voikin askarrella melkein mitä vain. Me saimme aikaiseksi auton, johon käytimme purkkiin korkkeja, limaa ha pienen palan kartonkia, sekä lentokoneen, johon tehtiin siivet puulastoista. Ideat ovat peräisin Pinterestistä, josta niitä löytyy loputtomasti lisää. Suunnitelmissa on ainakin toukka, tiikeri ja kiikarit.

Vauva itkee, mitä teen?

Halusin aikoinaan sisällyttää isyyspakkaukseen leikkimielisen, mutta kuitenkin oikeasti käytettävissä olevan itkukaavion. Netistä löytyi pelkkiä vitsejä, joten se oli pakko tehdä itse. Tämän voi isyyspakkauksen sijaan antaa vaikka lapsenvahdille.

Taaperon nukuttamisesta

Moni helposti nukkumaan menneen taaperon vanhempi on ihmeissään, kun yhtäkkiä alkaa sängystä pois ramppaaminen, lisälaulujen pyytäminen ja levottomana sängyssä hyöriminen sekä kaikki mahdolliset keskustelunaiheet juuri valojen sammuessa.

Rampaamisen kanssa ei auta kuin olla sitkeä ja palauttaa huoneesta poistunut lapsi mahdollisimman tylsästi takaisin sänkyyn kerta toisensa jälkeen.

Jonkun verran jutustelua taaperon kanssa ennen nukkumaan menoa kannattaakin harrastaa, esimerkiksi päivän tapahtumien kertausta, joka voi rauhoittaa ja auttaa nukkumaan.

Levottoman hyörijän rauhoittaa kevyt jalkojen painelu. Kun lapsi menee edes johonkin asentoon sänkyyn makaamaan, rauhallisesti painelet takamusta, reisiä, sääriä ja jalkateriä muutaman kerran, yhä hitaammin ja hitaammin. Ei kuitenkaan niin pitkään, että lapsi nukahtaa silittelyyn, rauhoittuminen riittää.

Hyvää yötä, kauniita unia!

Vastustelevan taaperon rasvaaminen

Jostain syystä se rasvaaminen on taaperon mielestä ihan kamalaa. Atoopikkoa täytyy kuitenkin rasvata kiireestä kantapäähän yhä useammin talven lähestyessä. Ainakin hetkellisen avun toi asukaspuiston vauvamusa-aamuista opittu laululeikki (sopii myös vauvalle). Nimen tilalle voi vaihtaa jonkun lapsen nimistä, jos on sopivasti tavuja.

Leivotaan, leivotaan, Hermannista taikinaa (koko lasta pyöritellään kuin taikinapötköä ja selkä/maha tulee rasvattua)
Tuosta tehdään pullat (hierotaan polvia ja samalla jalkoja muutenkin)
Takaa nousee muffinssit (nostellaan/rasvataan pyllyä)
Tuosta tulee kakku (pyörivällä liikeellä rasvataan maha)
Ja päälle pikkurusinat! Ja päälle pikkurusinat! (hellin sormin kipität päälaelta alkaen koko kropan pituudelta, tässä ei enää rasvata, ja tämä onkin lapsen lempikohta)

Ja sitten toinen puoli!

Pilleilyä

Pillit ovat usein liian pitkiä mukeihin, jolloin niitä kannattaa lyhentää. Jos kuitenkin leikkaat pillin saksilla suoraan poikki, saattaa se imiessä juuttua mukin pohjaan kiinni. Leikkaa pilli viistoon, kuten kaupan pillimehuissakin, niin mehu tai smoothie virtaa helpommin pilliin ja suuhun!

Tehtävää ennen vauvan syntymää

Ennen ensimmäisen vauvan syntymää on vielä aikaa tehdä kaikenlaista. Ja jos ei itse ison mahan kanssa enää jaksa, voi äitiyslomalla ollessaan koota miestä varten mukavia to do -listoja työpäivän jälkeen tehtäviksi... Kun viikkoja alkaa olla tarpeeksi, itse tekeminenkin alkaa houkuttaa, jos vaikka vauva tajuaisi, että yksiön vuokra-aika on tullut täyteen.

Appiukon rakentama liuska vaunujen sisälle saamiseksi.

Tässä muutama juttuja, joista on oikeasti hyötyä:
- asenna itikkaverkot tuuletusikkunoihin
- pimennysverhot omaan ja vauvan tulevaan huoneeseen
- liukuesteet portaisiin
- vaunujen säilytyspaikan suunnittelu ja mahdollinen liuska terassin portaisiin

Ei alkanut synnytys näitä porrasmattojakaan liimatessa.

Jos vaan jaksat:
- keittiön järjestely siten, että alle metrinen ei pääse teräviin eikä särkyviin asioihin käsiksi
- kaappien järjestely lapsen vaatteita varten (aluksi ne on pieniä, mutta ne jää jatkuvasti pieniksi ja kertyy kaappeihin)
- lisää koukkuja ja muuta säilytystilaa eteiseen

Kun alkaa olla tosi tylsää:
- pese sauna ja kylpyhuone
- järjestä olohuone uudelleen
- päällystä ruokailuryhmän tuolit likaa hylkivällä kankaalla
- katso Youtubesta, miten imetetään

Ruokailuryhmän tuolit saivat uudet päälliset vielä pari viikkoa tästä kuvasta eteenpäin. Ja ei, ei alkanut synnytys siitäkään.

Aloittelevalle torninrakentajalle

Tornin rakentamista harjoitteleva pieni lapsi (noin 1 v) haluaa heti saada torneistaan iiisoja, mutta pienet palikat tuppaavat ikävästi kaatumaan, kun korkeutta tulee enemmän. Turhautumiseen auttaa materiaalivalinta. Anna vessapaperirullia (niitä täysiä) rakennusmateriaaliksi, niin jo nousee torni korkealle!

Hoitolaukun sisältö - taapero edition

Taaperouden lähestyessä vaihdoin olkahoitolaukun omaan reppuuni, sillä kävelevän lapsen kanssa on oltava molemmat kädet vapaina. Olalla heiluva ja valuva laukku ei ollut enää kätevä, kun vaunut, joihin se usein ripustettiin, saattoivat jäädäkin kotiin tai autoon. Nykyään reppu jää yhä useammin kotiin ja sieltä napataan käsilaukkuun vain juuri sillä reissulla tarvittavat tarvikkeet.

Neurootikon hoitolaukku:
- vaihtovaatteet lapselle (muista tarkistaa ajoittain, että koko on edelleen sopiva)
- vaippoja, määrä riippuu reissun pituudesta, minimi 3 kpl
- wipeseja
- imaistava hedelmävälipala
- rusinoita
- xylitolipastilleja
- päivän/reissun ruoat, sis maito, ruoka, leipää.
- ruokalappu
- lusikkakotelo, jossa lusikka
- pieni (mielellään litteäksi laskostuva) ruokakulho
- Mehujehu
- naru/lapasklipsi, jolla lelun saa kiinnitettyä rattaisiin tai taaperon vaatteeseen
- pieni lelu
- sisätossut
- lapsen aurinkolasit
- nenäliinoja
- kynä
- oleelliset omasta käsilaukusta, vähintään lompakko, aurinkolasit ja puhelin

Boheemin hoitolaukku:
- oma käsilaukku
- 1 vaippa

Asusteiden merkitseminen

Vaikka meillä ei vaatteiden merkitseminen ole aivan vielä ajankohtaista, aloittelee moni päiväkotitaivaltaan kesän jälkeen uudelleen tai ensimmäistä kertaa. Ja taas pitäisi varmistaa, että joka ikisessä vaatekappaleessa on lapsen nimi. Pesulapulliset vaatteet on melko helppo nimetä ja siihen löytyy erilaisia ratkaisuja. Mutta entäs lapaset, villasukat ja neulepipot?

Facebookin Neulonta-ryhmästä bongasin juuri vinkin: apteekin ruskea ihoteippi kestää kuulemma jopa pesukonepesun. Käytä nimen kirjoittamiseen vaatteiden merkitsemiseen tarkoitettua kynää.

Pikamuusi

Lapsella on nälkä NYT! Pakkasesta löytyy jauhelihapihviä ja porkkanaviipaleita, mutta ei muusia, eikä mitään muutakaan lisuketta. Yksi vaihtoehto on laittaa pihvi kahden leivän väliin, truutata ketsuppia kaveriksi ja ilmoittaa, että tänään syödään hampurilaisia. Toinen on valmistaa pikamuusi mikrossa.

Lainattu kuva.

1 iso tai kaksi pientä perunaa
margariinia
maitoa

Pese perunat. Laita ne kahvinsuodatinpaperiin ja mikroon. Kypsennä täydellä teholla 3-4 minuuttia ja tarkista kypsyys. Kuori perunat (sormet palaa, mutta perunoita ei silti kannata kuoria etukäteen tai niihin tulee nihkeä kuorikerros), muusaa. Lisää margariinia ja maitoa maun mukaan. Tarjoile.

Kolmas vaihtoehto olisi toki keittää vaikka rakettispagettia. Meillä vaan asuu pieni muusihiiri!

Helppoa leikkiruokaa

Moni pieni kokinalku laittaa mielellään ruokaa, leikkikeittiössä tai ilman. Leikkiruokaa voi askarrella vaikka huovasta tai taikataikinasta. Jos löydät kierrätyskeskuksesta tai kirjaston poistohyllystä ruoanlaittokirjoja, voit myös laminoida kuvallisia sivuja ja leikata ruokakuvat irti.

Kuinka taaperolta leikataan hiukset

1. Istuta taapero sohvalle ja laita video pyörimään. Esim. tämä.
2. Valitse tylppäpäiset sakset, esim. tällaiset:

3. Näytä saksia lyhyesti taaperolle ja demonstroi, millainen ääni niistä lähtee. Kiinnitä huomio takaisin videoon.

4. Saksi niska siistiksi ja suoraksi. Voit käyttää kampaa apuna, mutta jos hiukset ovat ohuet ja vähäiset, omat sormetkin riittää.

5. Leikkaa korvien ympäriltä hiukset pois. Kampaa tai silittele hiuksia korvien vierestä eri puolilta niitä kohti ja leikkaa aina korvan päälle tuleva osuus pois.

6. Lopuksi ota taka- ja päällitukasta pystysuoria osioita ja leikkaa yläviistoon, jolloin niskaan tulee pientä kerroksellisuutta.

7. Tasoita tarvittaessa otsatukka.

8. Palkitse piparilla (tms.)

Reissuruokailua

Vaikka omasta mielestäni pehmeä vahakankainen ruokalappu on reissussa kätevin, kuulin juuri vinkin kovan ruokalapun käytöstä. Joskus ruoka-aika pukkaa päälle bussissa, puistossa tai kadulla ja joskus syöttötuolista on vaikea ylittää pöydälle. Sormin syötävää ruokaa voi annostella vauvalle tai lapselle suoraan kovan ruokalapun kaukaloon, josta se on helppo napsia suuhun.

Kätevät välipalat

Varsinkin kesällä tulee liikuttua ja retkeiltyä paljon ja etenkin silloin on tärkeää huolehtia lapsen nesteen- ja ravinnonsaannista.

Kätevä tuote tähän on Ella's kitchen -hedelmävälipalat, jonka voi antaa lapselle käteen vaikka bussissa suoraan pakkauksesta imeskeltäväksi.

Tuote käy jo 4 kk iästä alkaen, tosin silloin tarvitaan vielä lusikkaa. Kuvan riisiä sisältävä versio ei ole meillä tällä hetkellä suosiossa, ja jogurttiversiot eivät käy allergian vuoksi, mutta onneksi valikoima on laaja ja makuja paljon. Myös pienempi koko löytyy aloittelijoille. Muillakin merkeillä on nykyään vastaavia tuotteita, jotka nekin ovat olleet käytössä.

P. S.  Asensin Blogger-apin puhelimeen, josko nyt saisin paremmin ideat taas ilmoille!

Maitoallergisen ruokavalio

Maitoallergisen vauvan tottelun maidonkaltaisiin valmisteisiin voi aloittaa 10 kk iässä tai jo hiukan ennen. Me aloitimme kauramaidolla, jota oli tarjolla joka aterialla. Alkuun se oli pahaa, mutta kun sitkeästi tarjottiin, alkoi vauva tottua makuun ja maito alkoi maistua. Ateria kerrallaan imetys jäi pois ja korvautui kokonaan kauramaidolla 13 kk ikään mennessä. Ruoanlaitossa käytän kaurakermaa, mutta jogurtiksi valitsen soijapohjaisen vaihtoehdon sen suuremman proteiinipitoisuuden vuoksi. Kauramaitoa käyttävillä lapsilla täytyy huolehtia proteiinin saannista, sillä lehmänmaidossa on enemmän proteiinia kuin kaurassa.

Automatkailua

Tässä muutamia vinkkejä automatkailun helpottamiseen:

Lämpötila
- Jos autossa ei ole valmiiksi tummennetut takalasit, ovat takaikkunoisen aurinkosuojat tarpeen. Bilteman imukuppikiinnitteiset eivät aurinkoisella säällä kauaa ikkunassa pysyneet, mutta tämä ripustetaan ikkunan varaan, joten putoaminen ei ole ongelma. Ulos näkisi helpommin, jos kuvioita ja pylpyröitä ei olisi, mutta suojasta saa tarvittaessa nostettua alaosan ylös. Aurinkosuoja vähentää myös lapsen istuimen kuumenemista auton ollessa parkissa aurinkoisella paikalla.
- Monenmerkkisiin istuimiin saa valmistajan oman, viilentävän päällisen, mutta nyt markkinoilla on myös merkistä riippumaton päällinen, Aeromoov. Siitä löytyy erikseen koot kaukalolle, turvaistuimelle ja turvavyöistuimelle (ja voi toki käyttää vaunuissakin).
- Anna lapsele riittävän usein vettä, isommalle voit antaa vesipullon takapenkille.
- Pue talvella lapselle sopivasti lämpeävää autoa varten ja käytä vaikka peittoa aluksi lisänä.
- Käytä sisätilanlämmitintä.

Viihde
- Kiinnitä leluun (esim helistin) naru ja solmi toinen pää kiinni lasta vastapäätä olevan istuimen niskatukeen (niin, että naru ei yletä lapsen kaulan ympäri). Näin lelu ei huku autoon pudotessaan.
- Isommille iän mukaista tekemistä, toki pahoinvoinitaipumus huomioon ottaen.
- Soita lapselle miuluisaa musiikkia tai laula itse, ainakin silloin, kun takapenkillä protestoidaan.

Pahoinvointi
- Pahoinvointiin taipuvaiselle ei kannata antaa autossa luettavaa, piirrettävää tai muuta liian tarkkaan tuijotettavaa, vaan enemmin kuunneltavaa musiikkia tai satukasetteja, tai erilaisia tehtäviä, liittyen ulkoa etsittäviin asioihin.
- Alle 3-vuotiaan suositellaan matkustavan selkä menosuuntaan, mutta hankalan pahoinvointitaipumuksen vuoksi voi olla perusteltua kääntää kasvot menosuuntaan jo aikaisemmin.
- Viileydestä huolehtiminen on tärkeää myös pahoinvoinnin kannalta.
- Tasainen ajotyyli vähentää pahoinvointia. Nimim. ajoin miehen autolla pitkästä aikaa ja lapselta tuli mustikkakeitot ulos, onneksi vasta auton ulkopuolelle...
- Kannattaa välttää ruokailua juuri ennen automatkaa, varsinkin maitotuotteita ja tietenkin hyvin sotkevia ruoka-aineita kannattaa välttää.
- Raikas xylitolipastilli tai purukumi voi auttaa huonon olon jo iskettyä päälle.

Ajoitus
- Taukoja on pidettävä usein ja esimerkiksi ruokailutaukoa varten kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta lapsi saa myös jaloitella ja/tai leikkiä syömisen jälkeen. Ruokakin ehtii hiukan laskeutua ja mahdollisesti vatsa toimia. Yli kahden tunnin ajopätkiä ei kannata suunnitella, ellei lapsi nuku. Useamminkin voi tehdä pieniä pysähdyksiä levähdyspaikoille raitista ilmaa haukkaamaan.

Turvallisuus
- Takapenkillä ei napostella, koska jos ruoka menee väärään kurkkuun, on moottoritieltä hidasta pysähtyä auttamaan. Ruokailuja varten pysähdytään.
- Autossa riittää kevyempi haalari/takki talvellakin ja sitä vasten vyöt saa tiukemmin kiinni, kuin toppavaatteita.
- Lasta ei jätetä autoon yksin esimerkiksi kauppareissun ajaksi.

Hoitolaukun sisältö

Hoitolaukusta ylipäänsä kirjoitin jo aiemmin, mutta sinne sisään sitten kannattaa laittaa? Tässä pari erilaista versiota.

Kattava (neuroottisen yhden lapsen äidin) hoitolaukku:

- vaippoja (monta!)

- harsoja (ainakin 3)

- tutti ja tuttiketju x2

- liivinsuojia, rintakumi jne riippuen imetysstatuksesta
- vaipanvaihtoalusta (se pehmuste ja lisäksi imukykyinen kertakäyttöinen (tai siis pari), jos vauvalla on tapana pissata vaipanvaihdolla)
- pyllypyyhe
- kosteuspyyhkeitä minigrip-pussissa

- vaihtovaatteita vauvalle, 3 bodya ja parit housut, yhdet sukat

- jokin ekstrapeitto tai lämpimämpi vaate vauvalle

- itselle vaihtopaita

- vauvalle naksuja

- vauvan ruokailutarvikkeet, jos syö jo kiinteitä (ruokalappu, lusikka, kulho, wipes, imettävä hedelmävälipala)

- korviketetra ja pullo (riippumatta imetysstatuksesta, varmuuden vuoksi)

- vauvan unilelu/uniharso

- käsidesiä ja savetteja
- pieniä muovipusseja (likaisia vaippoja varten, jos roskista ei olekaan lähellä)
- pussi mahdollisesti likaantuneita vaatteita varten
- pieni lelu ja naru, jolla sen saa rattaiden tai syöttötuolin reunaan kiinni
- maissinaksuja tai Talk-Muruja rasiassa
- huulirasva
- nenäliinoja
- vesipullo äidille
- myslipatukka äidille, joka ei taaskaan ehtinyt syödä

Suppeampi (boheemin tai kolmannen lapsen äidin) hoitolaukku:

- pari vaippaa

- harso
- tutti (jos käytössä)

Matkasyöttötuolit

Esittelen kolme itse testattua vaihtoehtoa:

Polar Go Anywhere -matkasyöttötuoli

Liian pieni vielä tähän tuoliin.

Tämä on oikeastaan vain korokepala ja valjaat ja vaatii siis oikean tuolin alleen. Voi kiinnittää mihin tahansa tuoliin (paitsi jos on liian matala selkänoja, tai liian pyöreä selkänoja, tai liian kiikkerä tuoli tai...). On kevyt ja pienikokoinen ja toki sievän näköinen. Helppo pyyhkiä puhtaaksi. Ikäsuositus 12 kk +, jota aluksi en uskonut. Reilu 6 kk ikäinen vauva ei ylettänyt tällä mihinkään, eikä jaksanut pysyä pystyssä, vaan retkotti sivulle päin herkästi. Hylkäsinkin tuolin pitkäksi aikaa portaiden alle. Mutta taaperolle tuoli on mahtava! Valjaita ei ole pakko käyttää, jolloin toimii siis pelkkänä korokkeena. Korotus on tarpeen, jos lapsi haluaa syödä itse, vaikka pysyisikin jo tavallisessa tuolissa.

2ME by RIKO matkasyöttötuoli

Tämä on metallisesta rungosta ja kankaasta koostuva, pöytään ruuvattava istuin. Sopii mihin tahansa pöytään, (paitsi jos on liian korkea etulevy, liian kiikkerä pöytä, tai jos pöydän alla on jotakin, mikä estää kiinnityksen). Selkänoja on korkea ja tuoliin kuuluu myös valjaat, joten vilkkaampikin tapaus pysyy paikallaan. Painavampi ja enemmän tilaa vievä kuin ensimmäinen vaihtoehto. Parempi pienelle vauvalle, joka ei jaksa itse istua, isolle vauvalle, joka ei malta istua paikalleen ja taaperollekin, esim. häihin tms, jossa pitää istua pitkään.

Ikean Antilop-syöttötuoli

Tämä on ihan oikea, omilla jaloillaan seisova syöttötuoli, mutta jalat ovat helposti irrotettavat ja tuoli niin kevyt, että sitä käytetään paljon myös matkasyöttötuolina tai mummolan tai mökin syöttötuolina. Myös ravintolat ovat näitä pullollaan. Sisältää valjaat ja pitää levottomankin syöjän tuolissa ja koko tuolin hinta on halvempi kuin erään suositun syöttötuolimerkin pelkkien valjaiden hinta. Ulkonevien jalkojen ansiosta vakaa tuoli. Vie eniten säilytystilaa. Sopii pienestä vauvasta taaperoon. Löytyy myös integroidulla tarjottimella.

Idiootin opas vauvanvaatteisiin, Osa X: Sukat

Vauvojen sukat ovat yllättävän haastava pukeutumisen osa-alue. Söpöjä sukkia annetaan ja saadaan usein lahjaksi, mutta joillain vauvoilla ei pysy sukat juuri lainkaan jalassa. Vauvan sukan pitäisi olla napakka, mutta se ei saa puristaa. Sukkien kuvioinnit saattavat joskus olla sukan sisäpuolelta muhkuraisia risteävien eriväristen lankojen vuoksi, ja omalle vauvalle jäi eräistäkin pilkullisista sukista pilkut jalkaan kun sukat otettiin pois. Yksivärisissä tai raidallisissa sukissä tätä ongelmaa ei ole.

Sukat saavat kyytiä.

Vauvan kasvaessa ja alkaessa hakea seisoma-asentoa ovat jarrusukat paikallaan. Näitäkin on moneen lähtöön. Osassa ei ole jarrua kantapään alueella lainkaan, mikä tuntuu hassulta kanta-astujan pennulle suunnitellussa sukassa. Toisista putoaa jarrut pian pesussa- Hyviksi meillä on todettu ainakin Finlaysonin ja Polarn o. Pyretin jarrusukat. Muistathan vaihtaa sukat ajoissa isompiin, sillä liian pienessä sukassa ei pysy jarru kantapään alla ja vauva menee nurin!

Kilpailun voitto ja sato

Tarttuvat tavat -kilpailu ratkesi jo aikaa sitten, tämä postaus on vain antanut odottaa itseään. Voittajaksi internetin satunnaislukugeneraattori arpoi nimimerkin Suurperheen äiti! Onneksi olkoon.

Voittajalle lähti seuraavanlainen paketti:
- tuubitoppi (itse tehty, ruskea, mustalla joustopitsillä alareunassa
- pipo, ruskea lintu- ja puukuvioinen kangas
- nihkeä liina lapsen lautasen alle tai purkkien avaamiseen
- värinimijäliinoja pesukoneeseen
- itse tehtyjä kestoliivinsuojia
- niin paljon suklaata kuin laatikkoon samoilla postikuluilla mahtui

Kuvankin otin, mutta sitä ei nyt löydy mistään. Sitten niihin vinkkeihin!

Voittokommentti on seuraava, itsellekin tarpeellinen vinkki: Kun kuolemannälkä iskee kiireessä, tulee helposti naposteltua epäterveellisesti. Laatikon pohjalle herkkuhetkeä varten säilötty suklaalevy alkaa houkuttaa. Itselläni toimivat tällaisissa tilanteissa ensiapuna pähkinät. Ne eivät vaadi valmistelua (vrt voileipä), niissä on paljon proteiinia ja terveellinen rasvahappokoostumus, eikä niitä tarvitse syödä kovin paljoa, että akuutein nälkä tyydyttyy. Lisäksi ne säilyvät pitkään hyvinä käsilaukkujen, kassien ja laatikoiden pohjalla. t: Suurperheen äiti 

Muut vinkit voit halutessasi lukea kokonaisuudessaan kilpailupostauksen yhteydestä.

Nimimerkki Pikkusisko antoi useamman välipalavinkin. Aamupalaksi rahkapuuroa, välipalaksi avokadoa tai ananasta raejuuston kera ja lenkin jälkeen vaikka maitokaakao.

Jenni taas suositteli lenkkeilyä liikuntamuotona, aikaa löytyy vaikkapa lounastunnillakin. GPS ja kännykkään saatavat aplikaatiot kannustavat ja auttavat seuraamaan tuloksia. Erilaisia juoksuohjelmia löytyy Kuntoplussan sivuilta, esimerkiksi tämä.

Kaze pyrkii valitsemaan kävelyn autoilun tai julkisilla liikkumisen sijaan ja Ellimelli hylkää hissin portaiden kohdalla.

Nimim. Ollen äiti syö arkiaamuisin puuroa mehukeitolla ja viikonloppuisin vaihtelun vuoksi jotakin muuta.

S&E antoivat vinkkejä taaperon välipaloihin, joiden valmistukseen lapsikin voi osallistua (pirtelö, puuronjämistä tehdyt sämpylät tai pannari, porkkana- ja kurkkutikut). Uimahallireissulla välipala auttaa pitämään taaperon paikallaan äidin pukemisen ajan.

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!

Kuinka sisäänajetaan unilelu

Jossain vaiheessa vauvavuotta kannattaa yrittää tutustuttaa vauva johonkin pehmoleluun, niin että se vähitellen voisi auttaa kestämään yönpituisen eron äidistä. Toisilla leimautuminen pehmoleluun tapahtuu helpommin kuin toisilla. Meillä tehtiin näin:

- alkuun vauvalla oli nukkuessa kainalossa harso

- pehmolelu oli päiväsaikaan mukana mukavissa jutuissa eli erityisesti syömishetkissä (kiinteä ruoka ja maito)

Pieni pehmo toimi alkuun hyvänä tukena syöttötuolissa.

- vähitellen pehmolelu tunki mukaan vaunuihin päiväunille, harso pysyi kainalossa

- sitten se änki sänkyynkin, ensin vain jonnekin laidalle

- seuraavaksi aseteltiin harso toiseen kainaloon ja lelu toiseen

- vähitellen vauva kiintyi pehmotiikeriinsä ja harso menetti merkityksensä

Kuinka synnytetään: Synnytyksen jälkeen

Tässä muutama vinkki, joista osa oli itsellä tiedossa ja osa yllätti suuresti:

1. Synnytyksen jälkeen turvottaa, tukeiksi turvonneet alaraajat ovat tavallinen näky. Eli älä käy vaa'alla heti synnytyksen jälkeen (-1 kg synnytystä edeltäneeseen painoon ei paljon mieltä ylennä, kun on synnyttänyt 3-4-kiloisen lapsen, lapsivettä ja istukan) ja juo ananasmehua. Sitä on yleensä tarjolla.

2. Jälkivuoto voi olla aluksi tosi runsasta. Kotiin kannattaa varata 1-2 pakettia Tenaa. Ihan oikeasti. Sen jälkeen pärjää jo sitten niillä yösuojilla ja reilumman vuodon kuukautissuojilla, joita toki kannattaa myös varata valmiiksi.

3. Vaikka alapää voi olla kipeä ja arka, reikätyynyn päällä istuminen ei kannata kuin korkeintaan lyhyitä aikoja kerrallaan, sillä se lisää turvotusta. Istu siis mieluummin pehmeällä, mutta tasaisella alustalla.

4. Kun maito nousee (n. 2 vrk synnytyksestä), niin itkettää. Syyksi kelpaa vaikka se, että aamiaisella tarjotussa kinkussa on ällöjä kohtia. Se on normaalia ja menee pian ohi. Muista varoittaa miestäkin tästä.

5. Sinun ei tarvitse palavasti rakastua vauvaan ensisilmäyksellä. Kunhan alkuun keskityt siihen, että pidät sen hengissä, rakkaus syttyy kyllä, kun ehditte tutustumaan toisiinne.

Korvatulehduksen hoito

Suurin osa vinkeistä sopii toki myös rajuun flunssaan. Korvatulehduksiin taipuvaisille on erityisen tärkeää aloittaa ennaltaehkäisevä hoito heti flunssan alkaessa.

1. Kivun helpottaminen

 - Orodrops on valmiste, jota laitetaan vauvan tai lapsen korvaan ja se puuduttaa tärykalvon. Haasteellista on saada lapsi pysymään edes hetki tippojen laiton jälkeen kyljellään. Osan tipoista voi tiputtaa vanuun ja laittaa sen korvaan pidentämään tippojen pysymistä korvakäytävässä. Valmistetta saa apteekista ilman reseptiä.

- Ensisijaisena kipulääkkeenä käytän yleensä parasetamolia, jota voi antaa painon mukaisen annoksen kolmesti päivässä. Tarvittaessa sen lisäksi voi antaa joko kolmesti päivässä ibuprofeenia tai kahdesti päivässä naprokseenia (reseptilääke, mutta pitkä vaikutusaika on erityisen hyödyllinen yöksi). Lääkkeet kannattaa jaksottaa siten, että annat vuorotellen kahden tunnin välein joko ibuprofeenia tai parasetamolia, jolloin kipu pysyy jatkuvasti hoidettuna. Valmisteista suosituimpia ovat nestemäiset suun kautta annettavat liuokset. Lääkekaapissa on hyvä pitää kuitenkin ainakin jotakin suppoakin oksentelun varalta. Lisäksi kannattaa huomata, että jo 10-kiloiselle voi kokeilla suussa sulavaa parasetamolitablettia eli Pamol-F:ää, etenkin jos nestemäisen ottaminen jostain syystä tökkii. Pamol-F on myös helpompi pakata reissuun mukaan tai antaa lapsenvahdille annosteltavaksi.

2. Tukkoisuuden helpottaminen

- Sängynpäätyä kannattaa nostaa joko kirjoilla sängyn jalkojen alla, tai itse käyttämälläni metodilla eli pyyherullilla patjan alle. Älä laita liian jyrkkää kulmaa, tai lapsi valuu mäkeä alas.

- Ilman kosteutta kannattaa nostaa, varsinkin talviaikaan. Jos ilmankostuttajaa ei ole, kastele harsoja ja ripusta niitä huoneeseen kuivumaan (pyykkikin käy).

- Sipulia suositellaan usein vauvan öiseen tukkoisuuteen. Kääri kuoritut ja lohkotut sipulit vaikkapa harsoon ja aseta sängyn lähelle.

- Itse vannon eniten suolavesisuihkeen ja kunnon imun nimeen. Physiomer Baby Mist suihkauttaa suolaveden pehmeänä sumuna pitkälle nenään ja on siksi parempi kuin pelkät tipat. Anna vaikuttaa hetki ja kytke sitten imuriin Babyvac (löytyy ainakin Yliopiston Apteekista) ja imaise räkä pois. Pikkuniistäjät ovat ihan hyödyttömiä ja Nenä-Friidallakin lähtee vain pieni osa räästä, vaikka kuinka imisit. Etenkin jos olet itsekin flunssassa, on Nenä-Friidan käyttö melko haastavaa. Nenään suihkiminen ja sen tyhjäksi imeminen harvoin ovat lapsen mielestä kauhean hauskoja toimenpiteitä. Yllättävän hyvin lapsi saattaa silti nihinkin tottua. Imurin itse päälle laittaminen ja imulaitteiston kokoamiseen osallistuminen auttoivat ainakin meillä houkuttelemaan taaperon paikalle.

 3. Mikrobilääkehoito

Lääkärissä kannattaa käydä jo korvatulehdusta epäiltäessä. Siellä valitaan hoitolinjaksi joko antibiootti tai kivun hoito ja seuranta. Toki antibiootin kanssakin kivun hoitoa tulee jatkaa. Jos tauti ei antibiootillakaan tunnu helpottavan, eli oireet jatkuvat, pitää lapsi viedä uudelleen (mielellään samalle) lääkärille. Ja muistathan varata myös jälkitarkastuksen!

SePa ja NiPa

Osalla vauvoista näyttää olevan yksilöllisen anatomiansa, vilkkaan aineenvaihduntansa tai jonkun muun ominaisuuden vuoksi taipumusta selkä- tai niskakakkailuun. Kakka siis falskaa vaipasta selkäpuolelta ja kurkistaa sieltä (=selkäkakka eli SePa) tai leviää voimalla ylöspäin niskaan asti (=niskakakka eli NiPa).

Jos vauvallasi on taipumusta tällaiseen, suosittelen kokeilemaan seuraavia vinkkejä:

- Pidä syöttäessäsi vauvan selkäpuolen ja sohvatyynyn välissä suojaa. Kun vauva syö, se kakkaa ja sohvatyyny (tms) joutuu pyykkiin. (Testattu on.)

- Älä poistu kotoa ilman vähintään kolmea settiä varavaatteita. Myös sukkia. (Omaa kokemusta.)

- Kokeile laittaa kertakäyttövaipan päälle kestovaipan kuoriosa. Se saattaa estää selkäkakan. (Vinkki keskustelupalstalta, en ole kokeillut.)

- Jos ja kun vahinko on tapahtunut, ongelmana on saada kakkainen body vauvan pään yli ilman, että koko vauva täytyy kylvettää. Käännä bodyn haaraosa bodyn selkäosan sisäpuolta vasten, mutta älä kosketa sillä vauvan kakkaista selkää. Näin saat sinetöityä suurimman osan likaantunutta vaatetta ja body on helpompi riisua pään yli. Kietaisubodien kanssa tätä ongelmaa ei toki olekaan. (Vinkki saatu kaverilta.)

- Selkäkakkailu helpottaa, kun vauva saa kiinteää ruokaa ja kakka kiinteytyy.

Joskus ei auta kuin pestä koko vauva.

Kuinka synnytetään: Ponnistusvaihe

Luit oikein. Aion kertoa sinulle, miten synnytetään. Tietenkin jokainen synnytys on erilainen ja kaikki ei mene suunnitelmien mukaan jne. Mutta, jos pääset ponnistusvaiheeseen asti, on muutamia pieniä vinkkejä, joista ei ainakaan ole haittaa. Ruumiintoimintojen suhteen herkkämieliset katsokoot nyt muualle...

1. Valitse asento, joka tuntuu itsestäsi mukavalta juuri sillä hetkellä, mutta älä epäröi ilmoittaa kätilölle, että nyt vaihdetaan, en enää jaksa/ei tunnu hyvältä. Supistusten välissä  ehtii kuitenkin ponnistusvaiheessakin hyvin muuttaa asentoa.

2. Käytä koko supistus hyödyksesi eli ponnista mukana lyhyin hengitystauoin koko supistuksen ajan ja vaikka hetki sen jälkeenkin, jos jaksat.

3. Panosta ponnistusten pituuteen. Vedä syvään henkeä ja ponnista niin pitkään kuin pystyt. Pitkät ponnistukset työntävät vauvaa paremmin synnytyskanavassa eteenpäin.

4. Älä huuda supistuksen aikana. Haluat käyttää kaiken paineen ja voiman hyväksesi, etkä päästää sitä huuliesi välistä harakoille.

5. Vauva tuntuu seilaavan edestakaisin ja hulahtavan ponnistuksen loputtua takaisin sinne, mistä lähtikin, mikä saattaa turhauttaa. Älä vaivu epätoivoon, tämä on hyvä asia. Se antaa kudoksillesi aikaa tottua venytykseen ensin jaksoissa, kunnes vauva kulkee kanavasta läpi, ja siten vähentää repeämiä. Syöksysynnytys ei kuulemma ole yleensä kivaa.

Lapsiperheen lääkekaappi

Lääkekaappia kannattaa alkaa päivittää lapsiperheen tarpeita ajatellen jo odotusaikana. Tässä tärkeimmät tarvikkeet, joita tarvitaan lapsiperheissä alvariinsa.

-perusvoide kuivalle iholle ja lieviin iho-ongelmiin, mieluummin apteekin tuote, kuin maitokaupan.

-Bepanthen joka naarmuun, näppyyn ja nirhaumaan.

-Hydrocortison niihin näppyihin, jotka ei muutamassa päivässä ole parantuneet yllämainituilla keinoilla.

-Panadol + Burana, reseptillä Pronaxen kipuun ja kuumeeseen, yhdessä ja erikseen (ei Buranaa ja Pronaxenia yhdessä). Koko vuorokaudeksi saa parhaan kivunlievityksen kun antaa päivällä 4 tunnin välein vuorotellen Panadolia ja Buranaa ja yöksi Pronaxenin (jonka vaikutusaika on 12 tuntia).

-Floridral tai Osmosal vatsataudin varalle. Suola-sokeriliuos pysyy sisällä paremmin kuin maito ja sisältää vatsataudissa menetettyjä tärkeitä aineita juuri oikeassa suhteessa. Periaatteessa juoman pitäisi maistua hyvältä, jos lapsi on nestevajauksessa ja pahalta sitten, kun sitä ei enää tarvita. Aina lapsi ei kuitenkaan suostu juomaan, jolloin kannattaa kokeilla vaihtaa makua (Floridral Osmosaliksi tai päinvastoin) tai sitten on juotettava muutama milli kerrallaan ruiskulla suupielestä. Pieni lapsi kuivuu nopeasti oksentaessaan ja ripuloidessaan.

-kylmäpakkaus kuhmuihin (niitä tulee jokaiselle, toisille yksittäin ja toiset keräävät otsaan hienoja rivejä erivärisiä mustelmia).

-laastareita tarvitaan myös ennen pitkää, ja niitä löytyy jos jonkinlaisilla kuvilla, mutta myös pehmeällä karvapinnalla, jolloin laastarin silittely auttaa lasta toipumaan saamastaan vammasta (ilmeisesti, en ole kokeillut). Apteekista löytyy myös laastarienpoistoliuosta, jolla inhottava laastarin irroitusvaihe saadaan helpommaksi, mutta tätäkään ei kyllä löydy omasta kaapista.

- Aeriusta kannattaa harkita, jos lapsella on todettu jokin ruoka-aineallergia, koska allergialääke on kiva antaa heti, jos lapsi saa vahingossa allergisoivaa ruoka-ainetta. Myös kotona tehtävät sietokokeilut voi tehdä turvallisemmin mielin, kun allergialääkettä on kaapissa. Vaatii reseptin.

-aurinkorasvaa tarvitaan kesällä, vaikka lasta pitäisikin varjossa. Valitsevauvalle tai ihan pienelle lapselle vain fysikaalisen suojan sisältävä voide (esim. Aco) ja innokkaalle polskijalle vedenkestävä yhdistelmä (kemikaalinen+fysikaalinen suoja).

-itikankarkotukseen kaikkein pienimmille löytyy apteekista vaatteisiin kiinnitettäviä laastareita (Mitosyl), joita pitää välillä rapsutella karkoitustehon säilymiseksi, mutta vauvan iholle ei tarvitse laittaa mitään tuotetta eikä suihkia vaatteisiinkaan aerosoleja. Toinen vaihtoehto on perinteisempi karkoitusaine Free, joka on käsittääkseni turvallisin ryhmässään ja löytyy myös roll-onina, jolloin hengitysteihin joutuu vähemmän ainetta. Sopii hyvin myös raskaudenaikaiseen käyttöön ja löytyy isoista marketeista.

Unohtuiko jotain? Mitä sinun lääkekaapistasi löytyy?

Kätten jälki

Pientäkin taiteilijaa ilahduttaa, kun teoksia arvostetaan niin, että ne asetetaan seinälle. Taiteilija voi myös itse osallistua sommitteluun.

Olohuoneen lelunurkkaus, jossa pursuileva leluhylly. Tämän jälkeen on jo laitettu reilu puolet Ikea-kassiin ja syrjään, jolloin esillä olevilla tulee leikittyä enemmän (eikä syntyvä sekamelska ole yhtä mahdoton) ja poistetut lelut kiinnostavat enemmän sitten, kun niitä saa välillä leikkeihin uudelleen.

Tämä kuva tulee tuohon... (ja ei, yksivuotias ei ole piirtänyt noita mopoja, vaan piirtäminen on vielä paljolti yhteistyötä...)

Outoa pikaruokaa

Meillä on varmaankin kaikilla jotain outoja ruokia tai makuyhdistelmiä, jotka ovta syntyneet kenties lapsena kokeillen tai myöhemmin lähes tyhjän jääkaapin sisällön innoitttamina. Toiset laittavat sinappia hapankorpulle, toiset tekevät mössöä porkkanasta, valkosipulista ja majoneesistä. Meillä syödään nakki-nuudeli-wokkia.

Ainekset:
- riisinuudeleita
- nakkeja
- pakastemaissia

Pilko nakit pieniksi paloiksi (voit saksia ne suoraan pannulle). Paista nakit ja maissit pannulla. Valmista nuudelit ohjeen mukaan. yhdistä. Siirrä lautaselle. Lisää soijakastiketta. Nauti.

P.S. Jos käytät Vatajan nitriitittömiä nakkeja, voit tarjota lapsellekin ilman nitriittihuolia. Suolaa niissäkin toki on. Löytyy ihan tavallisten markettien nakkihyllyistä.

P.P.S. Tarttuvat tavat -kilpailun voittajaksi arpoutui satunnaislukugeneraattorilla nimim. Suurperheen äiti. Yllätyspaketti vielä hiukan hakee muotoaan ja vinkit on kokoamatta julkaisua varten. Blogihiljaisuus johtuu lähinnä siitä, että ompelututtaa niin kovasti ja kaikki vapaa-aika on mennyt viime aikoina siihen. Palaan asiaan!

Tarttuvat tavat -kilpailu!

Kaveri ilmoitti Facebookissa leiponeensa laskiaispullia. Välitön laskiaispullahimo. Ystävä kertoi lenkkeilevänsä mielellään sateella, siitä tulee kuulemma erityisen hyvä fiilis, kun on huonosta kelistä huolimatta saanut itsensä liikkeelle. Ja aloin oikein toivoa kunnon räntäkeliä seuraavalle juoksulenkille.

Ihminen on laumaeläin ja meillä on tarve jäljitellä toisiamme, että kuuluisimme joukkoon. Aion nyt hyödyntää tätä ominaisuutta järjestämällä ÄitiQ:n ensimmäisen kilpailun!

Voit osallistua kommentoimalla blogin kommenttiboksiin alla ja/tai Facebookissa tämän kirjoituksen linkin kommentteihin. Voit saada kilpailuun korkeintaan kaksi arpaa, yhden FB:iin kommentoimalla ja yhden suoraan blogiin kommentoimalla. Sama kommentti kahdessa eri paikassa ei kuitenkaan käy, vaan sinun on annettava kaksi erilaista vastausta. Facebookiin jätetyt kommentit julkaistaan myöhemmin (nimettöminä) blogissa, osallistumalla annat tähän luvan. Voittajan etunimi/nimikerkki julkaistaan blogissa.

Kommenteiksi toivon, että jaat parhaat tapasi, terveellisimmät välipalavinkkisi tai kauneimmat ajatuksesi!

Vastausaikaa on 1.3. klo 12 asti, jonka jälkeen arvon voittajan. Palkinnoksi voittaja saa ÄitiQ:n yllätyspaketin, joten jätäthän anonyymisti kommentoidessasi jonkin nimimerkin, josta sinut voi tunnistaa (ja muistat käydä tarkistamassa, voititko). Yhteystiedot jättäneeseen voittajaan olen suoraan yhteydessä.

Vastausaikaa pidennetty sunnuntaihin 2.3. klo 18 asti!! Vielä ehtii mukaan!

Hyödyllinen huilaus

Leluista luopuminen esim syömään tai nukkumaan mennessä tai kylästä lähtiessä voi olla hankalaa. Lasta auttaa, jos hän ymmärtää, ettei leluista tarvitse luopua lopullisesti, mutta yksivuotiaalle tämä ei aina ole niin helppoa selittää. Tässä meille kehittynyt taktiikka.

Ensin mummi tuli opettaneeksi pojan huilaamaan. Molemmat laittoivat pään tyynylle ja mummi ilmoitti, että "huilataan!", ja noin 2 sekunnin kuluttua poika lähti taas liikenteeseen. Vähitellen hän malttoi huilata joskus hiukan pidempäänkin. Kuvakirjoista katsottiin nukkuvia eläimiä ja kerrottiin niiden huilaavan. Sitten kerrottiin, että lelut menevät huilaamaan siksi aikaa, kun poika esim. syö. Hän alkoi itse asetella niitä tarkasti kyljelleen tai selälleen ja näytti pää kenollaan, että nyt ne huilaavat. Näin meillä päästään ruokapöytään ja nukkumaan ilman leluarsenaalia, vain unilelu tulee sänkyyn mukaan, huilaamaan pojan kanssa.

Ruoka-aika ja huilaavat autot.

Helppo, helpompi... kalavuoka pakasteista!

Tässä superhelppo versio meidän pojan tämän hetken lempiruoasta:

Ainekset:
- pussillinen peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
- pussillinen pakasteparsakaalia
- pakastettuja lohikuutioita
- 1 pakasteseipala
- mausteita, esim valkopippuri + timjami tai tilli
- 1-2 purkkia (kaura)ruokakermaa (ei pakaste)

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen. Laita vuokaan perunasipulisekoitusta, parsakaalia, yksi iso seipala ja useampia lohikuutioita. Kaada päälle kermaa sopivasti. Tarvittaessa voit lisätä sitä kesken paistonkin. Ripottele mausteet.

Laita vuoka uuniin, noin 30 minuutiksi, jolloin sekoittelet ja pilkot vielä jäistä seipalaa pienemmäksi. Palauta uuniin ja paista kunnes valmiin näköistä, tuntuista ja makuista, luokkaa 30 min lisää.

Soseuta halutessasi perunasurvimella ja pakasta lapsellesi sopivina annoksina. Taaperolle voit pakastaa sellaisenaan ja muusata hiukan haarukalla sulatuksen jälkeen. Näin ei löydy myöhemmin pakkasesta liian muusattua ruokaa, kun haarukalla syöminen alkaa kiinnostaa.

Tämän ruoan voi toki valmistaa myös tuoreista raaka-aineista, laita tällöin perunat, parsakaali ja sipuli ensin kerman ja mausteiden kanssa uuniin ja lisää kala (pakkasesta tai tuore) myöhemmin, sillä kasvisten kypsyminen uunissa vie kauan.

Tule tänne!

Poika on siinä iässä (1v 3kk), että hän tietää, mitä tarkoittaa, kun äiti sanoo: "Tule tänne!" Yleensä seuraa vaipanvaihto, pukemista, rasvaamista nenän niistämistä tai jotain muuta yhtä tylsää. Reaktio pyyntöön on siis hänen kannaltaan looginen: juoksu vastakkaiseen suuntaan.

Tavallisen kutsun sijaan on siis täytynyt keksiä muita konsteja saada lapsi tulemaan luokseen silloin, kun ei jaksa juosta sitä kiinni, tai kun se rontti menee pöydän alle piiloon.

Tässä muutamia yksivuotiaaseen vetoavia kutsuja:

"Mennään yläkertaan katsomaan nallea/mopoa." / "Mennään mummon luokse." (Toki vain silloin kun ollaan oikeasti menossa.)

"Tuletko auttamaan äitiä?"

"Äiti meni piiloon!"

Ja jos muu ei toimi, tämä on takuuvarma:

"Tuletko painamaan tätä nappia?" (Jos sopivia nappuloita ei ole lähettyvillä, myös oma nenä käy.)

Pylly penkkiin!

Kun otsikon kehoitus alkoi kaikua ruokailuhetkien aikana turhan usein, oli keksittävä jotain. Lapsi ei malttanut millään istua tuolissa paikallaan, varsinkaan ruokailun loppuvaiheessa, vaan nousi seisomaan ja saattoi astua tuolista poiskin, kyllähän äiti tai isä ottaa kiinni.

Kehitimme "hoplaa!:n. Kun lapsi ilmoittaa, että on syönyt tarpeeksi tai kieltäytyy syömästä ja juomasta enempää, otetaan ruokalappu pois, sanotaan kiitos ja nostetaan hänet tuolista korkealle ilmaan sanoen samalla iloisesti: "Hoplaa!!". Tärkeää on, että "hoplaan" alkaessa on pylly penkissä ja jalat nätisti.

Tätä on käytetty nyt muutama viikko ja vaikka lapsi tarvitseekin edelleen usein muistutusta ("Miten ruokailu lopetetaan? Miten "hoplaa" alkaa?", on ruokailun loppuminen nykyään huomattavasti rauhallisempaa kuin ennen. Eipä tarvitse enää pelätä lapsen astuvan syöttötuolista tyhjyyteen tai konttaavan puurolautaselle.

Haalari päälle ja menoksi!

Ystäväni arveli, että kotiäitiys on suositumpaa Etelä-Euroopassa, koska siellä ei tarvitse pukea lapsille talvivaatteita.

Pukeminen aloitetaan siitä, että kerätään kaikki lapselle puettavat vaatteet eteisen lattialle. Myös omat vaatteet kannattaa laittaa käden ulottuville, mutta älä missään nimessä pue ensin itseäsi, tai kuolet lämpöhalvaukseen yrittäessäsi pukea lasta. Kengät laitetaan valmiiksi haalarin lahkeisiin ja lenksuihin.

Sitten metsästetään lapsi. Pukemishetki alkaa hyvässä hengessä, kun annat lapsen ensin vähän juosta kikattaen karkuun. Sitten istut lapsi sylissä joko lattialle tai tuolille ja puet villasukat. Sukkia pukiessa voi jäädä hassuttelemaan sillä, onko lörpöttävä sukka jo hyvin vai ei tai vain vetäistä ne jalkaan sanoen samalla vaikkapa viuh! Sitten lapaset, joihin kaivellaan peukku paikalleen kovasti ihmetellen, minne se on saattanut mennä piiloon. Sitten kauluri, pujotettavan kanssa lapsi on hetken piilossa, tarroilla tai nepeillä kiinnitettävä ei yleensä vaadi mitään erikoistemppuja. Sitten mahdollinen villa- tai fleecehaalari vedetään päälle. Jalat lahkeisiin suih, suih ja kädet hihoihin vinks, vonks! Sitten rukkaset, joihin taas haetaan piilosilla olevaa peukaloa. Seuraavaksi puetaan kengät (haalari)! Laitetaanpas nyt nämä kengät (ja haalari) jalkaan! Kenkiä pukiessa ähkitään kovaan ääneen, että ne saadaan jalkaan (jos ei meinaa mennä, tarkista ettei kärkeen ole jäänyt ylimääräistä villasukkaa...). Sitten lapsi pystyyn omille jaloille, varmista että pysyy ennen kuin päästät irti. Nouse itsekin pystyyn ja pujota lapsen kädet haalarin hihoihin, huuh ja puuh.

Sitten puet itsesi. Jos tämä on lapsen mielestä kamalaa, voit pukea lapsen loppuun ensin ja laittaa vaikka rattaisiin odottamaan, joka usein on paljon vähemmän kamalaa.

Sitten lapsen haalarin vetoketju kiinni surrurrurrur ja hattu päähän. Ja ulos!

Ja mites minä näin topattuna teen yhtään mitään?

Sisään tullessa nykäise lapselta pipo ja hanskat ja riisu sitten omat vaatteet lattialle kasaan. Sitten autat lapselta loput vaatteet pois. Jos tämäkin on kamalaa, voi pieniä vaatekappaleita pudotella säilytyskoriin yksi kerrallaan sanoen plop, tai ähistä kovasti kun kiskoo lapasia, kenkiä yms pois jalasta. Se on aina hauskaa.

Disclaimer: Käytä neuvoista niitä, jotka tuntuvat itselle luontevilta ja omalle lapselle tarpeellisilta ja jätä loput pois. Kukaan ei jaksa aina olla hauska (paitsi mummot) ja kun on kiire, voi hassuttelu tuntua ajantuhlaukselta. Se voi silti kannattaa, sillä kiemurtelevan ja huutavan lapsen pukeminen on vielä huomattavasti hitaampaa. Toisaalta aina ei mikään hauskuutus auta. 

Ruoanlaittoa taaperon kanssa

Jo pieni lapsi on kiinnostunut ruoanlaitosta ja haluaa auttaa aikuista. Tässä muutamia vinkkejä, miten voit antaa taaperon osallistua ruoanlaittoon. Se missä iässä voit minkäkin tehtävän antaa lapsellesi, riippuu myös temperamentistä.

- marjat puuroon

Anna lapsen itse poimia pakasterasiasta jäiset vadelmat tai mansikat ja laittaa ne puurolautaselle.

- mausteita ruokaan

Tee ensin maustesekoitus pieneen kulhoon. Anna lapsen ripotella valmis sekoitus kylmään uunivuokaan lataamiesi kanafileiden, kalan tai lihan päälle (kiehuvaan ruokaan lapsi ei voi mausteita laittaa!).

- tiskaaminen

Korkealla keittiöjakkaralla pysyvä lapsi voi tiskata muovisia astioita.

- perunoiden pesu vadissa

Vaikka aikoisit kuoria perunat, voi isompi taapero ensin pestä ne pesuvadissa kylpyhuoneessa, sillä aikaa ehdit valmistella muuta ruokaa. Myös hedelmien pesu on helppoa.

- sekoittaminen

Kaikenlaisten asioiden sekoittaminen on jännää, mutta esimerkiksi pinaattiletut saat paistettua, kun taapero sekoittaa taikinaa vieressä lettujen paistuessa.

- punnitseminen

Keittiövaa'an käyttö on hauskaa, joten raaka-aineet kannattaa varmuudeksi punnita (vaikka se ei olisikaan reseptin kannalta aivan välttämätöntä...)

- sauvasekoitus ja yleiskone

Lapsi voi laittaa omenalohkot kulhoon ja painaa itse sauvasekoittimen nappia tai napsauttaa yleiskoneen päälle.

- salaatin kuivaus ja repiminen

Salaattikuivurin käyttö on hauskaa ja turvallista ja sitten lehdet voikin repiä kulhoon salaatin pohjaksi.

- omat välineet

Pikkutaaperolle riittää, jos saa leikkiä ruoanlaittoa Oikeilla Välineillä (esim kulho ja nuolija) tai pitää omaa mittaa kädessä, kun aikuinen mittaa jauhoja taikinaan.

Hei, me leivotaan!

Käytä mielikuvitustasi, ja anna lapsen kokeilla erilaisia asioita! Pieni sotku ei haittaa, jos ruoanlaitto sujuu sen varjolla ilman itkua ja hampaidenkiristystä. Kerro kommentiboksiin omat vinkkisi, miten teillä laitetaan ruokaa yhdessä?

Bodysta t-paita (ei vaadi saumuria!)

Jossain vaiheessa bodyt alkavat tuntua hankalilta ja T-paidat huomattavasti kätevämmiltä. Silloin bodyja usein löytyy vielä kaapista, ehkä jopa isommissakin koissa. Onneksi vanhasta bodysta on helppo tehdä itse T-paita. Älä kuitenkaan valitse jo lyhyeksi jäänyttä bodya, sillä silloin saat vain napapaidan. Valitse ennemmin vielä hiukan reilu vaate. Samaa tekniikkaa voi toki käyttää omien T-paitojen lyhentämiseen tarvittaessa.

Tarvikkeet (suklaa ei ole aivan välttämätöntä ja saumuri on turha).

Tarvikkeet:
- ompelukone
- kaksoisneula (löytyy netistä kangas-/ompelukaupoista, hinta toimituksineen noin 6e, suosittelen Organin neulaa 4 mm välillä, ks kuva)
- kaksi rullaa vaatteeseen sopivaa lankaa ja alalankapuola
- vanha body
- sakset
- nuppineuloja
- silitysrauta



1. Leikkaa bodyn alaosa irti niin alhaalta kuin mahdollista.

2. Käännä helma sisäänpäin noin 1,5 cm matkalta ja neulaa oikealta puolelta tasaisin välein.

3. Irroita ompelukoneen neula ja laita tilalle kaksoisneula

 

4. Puolaa tarvittaessa ja laita alalanka lokeroonsa. Langoita ompelukone kahdesta lankarullasta yhtäaikaa, vain viimeisessä vaiheessa jätä toinen lanka kulkemaan langanohjaimen ulkopuolelta, niin langat eivät kierry toisiinsa. Pujota kumpikin lanka omasta neulansilmästä. Ongi alalanka.

5. Säädä pistoksi suora ommel (aina kaksoisneulalla vain suoraa!). Kokeile jälkeä irti leikkaamaasi palaseen ja säädä tarvittaessa lisää. Ompeleen pitäisi näyttää oikealta puolelta kahdelta suoralta ja nurjalta melkein siksakilta.

6. Ompele helmapäärme oikealta puolelta. Tunnustele nurjalle taittamaasi helman reunaa ja ompele aivan sen vierestä, jotta koko reuna tulee huoliteltua.

7. Silitä.

Jos silität työtuolilla kuten minä, kannattaa lopuksi tehdä pieni voitontanssi onnistuneen ompeluksen kunniaksi, ettet polta takamustasi istumalla alas liian pian.

Tadaa!

Tee oma kuvakirja

Vauvoille ja pienille lapsille löytyy erilaisia kuvakirjoja, joissa on vaihtelevanlaatuisia kuvia. Itseäni ainakin ärsyttivät kuvakirjat, joissa oli lähinnä kuvia erilaisista leluista. Esimerkiksi omituisen näköistä soittorasiaa ei tuntunut mielekkäältä asialta opettaa vauvaa tunnistamaan, kun meillä ei tietenkään sellaista ollut.

Kirjoista luetaankin usein vain niitä sivuja, joista löytyy jotakin kiinnostavaa, kuten vaikka mopo. Siitä sainkin idean, että voisin leikata lehdistä kuvia tavallisista asioista ja liimata kartongille ja päällystää kontaktimuovilla, niin lapsi saisi katsella itseään kiinnostavia kuvia.

Äitini kehitti ideaa vielä eteenpäin ja laittoikin lehtileikkeet valmiiseen minivalokuva-albumiin. Näin kuvia voi vaihtaa kiinnostuksenkohteiden muuttuessa. Jos lapsi kaivaa kuvat ulos alumista, voi kuvataskut toki teipata kiinnikin (tai antaa kaivaa vaan).

  

Lehtileikkeiden lisäksi tai sijaan albumiin voisi laittaa myös läheisten kuvia. Siitä on hyvä sitten muistella vaikka isovanhempien nimityksiä, etenkin jos välimatkat ovat pitkät, eikä lapsen ole mahdollista tavata heitä kovin usein. Myös päiväkotiin mennessä vanhempien kuvat voivat auttaa ikävän hetkellä.

Kuinka pidetään lapsi ulkona vitriinikaapista

Meillä on olohuoneessa aivan lattian rajassa vitriinikaappi, jossa on viinilaseja ja muuta mukavaa. Vauvan opittua availemaan kaapinovia asialle oli tehtävä jotain. Päädyin irroittamaan lasiovista nupit, eipähän saa vauva eikä taapero ovia auki. Enkä kyllä minäkään. Oviin jäi vain pienet kolot vetimien kohdalle.

Vaan minullapa onkin avain (bambuinen virkkuukoukku).

Hoitolaukusta

Hoitolaukun tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Mielestäni se on ihan kiva, mutta ei millään muotoa välttämätön. Omani on tällainen Brion Messenger Bag. Tuo messenger-nimityksen tuova läppä ainakin oli aivan turha ja lähinnä vain tiellä, joten nyt valitsisin ehdottomasti Basic-mallin. Laukun sisällä oli muutamia taskuja sekä hoitoalusta, jolle oli pussi. Tuota hoitoalustaa en tarvinnut kuin muutaman kerran, sillä joka paikassa on yleensä jonkinlainen hoitoalusta (siis kauppakeskusten lastenhoitohuoneissa yms) tai muu pehmeähkö paikka (kylässä vaikka pyyhe), jonka päällä voi vaihtaa vaipan. Tätä varten pidin mukana kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja (vauva oli oikea pissapoika ja kakkatykki, muuten toki harso olisi riittänyt). Lisäksi alustan pussi ei ollut vedenpitävä, joten siihen laitetut pukluiset tai pissaiset vaatteet vuosivat kosteuden läpi laukun muuhun sisältöön.

Itse laukku olisi siis voinut olla yhtä hyvin mikä tahansa. Pitkähihnainen laukku roikkuu kätevästi vaunun aisassa (toki hoitolaukussa oli omat pidikkeetkin, mutta niiden käyttö vaati tarranauhan pujottamisen lenksuista läpi joka kerran, eikä siten ollut kovin kätevää), mutta esim. bussissa se pitää ottaa aisasta pois. Painava laukku vaunujen aisassa on mutkissa vaarallinen, sillä vaunut saattavat kaatua sen vuoksi (valitettavasti tämä on henk koht testattu, ei onneksi käynyt kuinkaan). Tämän tapahtuman jälkeen melko pian luovuin hoitolaukusta kokonaan ja aloin käyttää reppua. Ihan tavallista, omaa reppua. Mielestäni se on kävelevän, mutta osin kannettavan lapsen kanssa helpompi kuin olkalaukku ja senkin saa toki vaunuihin roikkumaan.

Oikeasti hyödyllisiä varusteita vaunuihin ovat vuorillinen verkkokassi ostoksille (ne eivät vain mahdu sinne vaunujen alle useinkaan) ja käsilaukkua/reppua/hoitolaukkua varten klipsit. Huomiothan, että joihinkin hyvin kevyisiin vaunuihin ei saa kiinnittää aisan kohdalle mitään ylimääräistä kaatumisvaaran vuoksi ja kaikista muistakin kannattaa tosiaan irroittaa kuorma bussimatkan ajaksi.