Pylly penkkiin!

Kun otsikon kehoitus alkoi kaikua ruokailuhetkien aikana turhan usein, oli keksittävä jotain. Lapsi ei malttanut millään istua tuolissa paikallaan, varsinkaan ruokailun loppuvaiheessa, vaan nousi seisomaan ja saattoi astua tuolista poiskin, kyllähän äiti tai isä ottaa kiinni.

Kehitimme "hoplaa!:n. Kun lapsi ilmoittaa, että on syönyt tarpeeksi tai kieltäytyy syömästä ja juomasta enempää, otetaan ruokalappu pois, sanotaan kiitos ja nostetaan hänet tuolista korkealle ilmaan sanoen samalla iloisesti: "Hoplaa!!". Tärkeää on, että "hoplaan" alkaessa on pylly penkissä ja jalat nätisti.

Tätä on käytetty nyt muutama viikko ja vaikka lapsi tarvitseekin edelleen usein muistutusta ("Miten ruokailu lopetetaan? Miten "hoplaa" alkaa?", on ruokailun loppuminen nykyään huomattavasti rauhallisempaa kuin ennen. Eipä tarvitse enää pelätä lapsen astuvan syöttötuolista tyhjyyteen tai konttaavan puurolautaselle.

Haalari päälle ja menoksi!

Ystäväni arveli, että kotiäitiys on suositumpaa Etelä-Euroopassa, koska siellä ei tarvitse pukea lapsille talvivaatteita.

Pukeminen aloitetaan siitä, että kerätään kaikki lapselle puettavat vaatteet eteisen lattialle. Myös omat vaatteet kannattaa laittaa käden ulottuville, mutta älä missään nimessä pue ensin itseäsi, tai kuolet lämpöhalvaukseen yrittäessäsi pukea lasta. Kengät laitetaan valmiiksi haalarin lahkeisiin ja lenksuihin.

Sitten metsästetään lapsi. Pukemishetki alkaa hyvässä hengessä, kun annat lapsen ensin vähän juosta kikattaen karkuun. Sitten istut lapsi sylissä joko lattialle tai tuolille ja puet villasukat. Sukkia pukiessa voi jäädä hassuttelemaan sillä, onko lörpöttävä sukka jo hyvin vai ei tai vain vetäistä ne jalkaan sanoen samalla vaikkapa viuh! Sitten lapaset, joihin kaivellaan peukku paikalleen kovasti ihmetellen, minne se on saattanut mennä piiloon. Sitten kauluri, pujotettavan kanssa lapsi on hetken piilossa, tarroilla tai nepeillä kiinnitettävä ei yleensä vaadi mitään erikoistemppuja. Sitten mahdollinen villa- tai fleecehaalari vedetään päälle. Jalat lahkeisiin suih, suih ja kädet hihoihin vinks, vonks! Sitten rukkaset, joihin taas haetaan piilosilla olevaa peukaloa. Seuraavaksi puetaan kengät (haalari)! Laitetaanpas nyt nämä kengät (ja haalari) jalkaan! Kenkiä pukiessa ähkitään kovaan ääneen, että ne saadaan jalkaan (jos ei meinaa mennä, tarkista ettei kärkeen ole jäänyt ylimääräistä villasukkaa...). Sitten lapsi pystyyn omille jaloille, varmista että pysyy ennen kuin päästät irti. Nouse itsekin pystyyn ja pujota lapsen kädet haalarin hihoihin, huuh ja puuh.

Sitten puet itsesi. Jos tämä on lapsen mielestä kamalaa, voit pukea lapsen loppuun ensin ja laittaa vaikka rattaisiin odottamaan, joka usein on paljon vähemmän kamalaa.

Sitten lapsen haalarin vetoketju kiinni surrurrurrur ja hattu päähän. Ja ulos!

Ja mites minä näin topattuna teen yhtään mitään?

Sisään tullessa nykäise lapselta pipo ja hanskat ja riisu sitten omat vaatteet lattialle kasaan. Sitten autat lapselta loput vaatteet pois. Jos tämäkin on kamalaa, voi pieniä vaatekappaleita pudotella säilytyskoriin yksi kerrallaan sanoen plop, tai ähistä kovasti kun kiskoo lapasia, kenkiä yms pois jalasta. Se on aina hauskaa.

Disclaimer: Käytä neuvoista niitä, jotka tuntuvat itselle luontevilta ja omalle lapselle tarpeellisilta ja jätä loput pois. Kukaan ei jaksa aina olla hauska (paitsi mummot) ja kun on kiire, voi hassuttelu tuntua ajantuhlaukselta. Se voi silti kannattaa, sillä kiemurtelevan ja huutavan lapsen pukeminen on vielä huomattavasti hitaampaa. Toisaalta aina ei mikään hauskuutus auta. 

Ruoanlaittoa taaperon kanssa

Jo pieni lapsi on kiinnostunut ruoanlaitosta ja haluaa auttaa aikuista. Tässä muutamia vinkkejä, miten voit antaa taaperon osallistua ruoanlaittoon. Se missä iässä voit minkäkin tehtävän antaa lapsellesi, riippuu myös temperamentistä.

- marjat puuroon

Anna lapsen itse poimia pakasterasiasta jäiset vadelmat tai mansikat ja laittaa ne puurolautaselle.

- mausteita ruokaan

Tee ensin maustesekoitus pieneen kulhoon. Anna lapsen ripotella valmis sekoitus kylmään uunivuokaan lataamiesi kanafileiden, kalan tai lihan päälle (kiehuvaan ruokaan lapsi ei voi mausteita laittaa!).

- tiskaaminen

Korkealla keittiöjakkaralla pysyvä lapsi voi tiskata muovisia astioita.

- perunoiden pesu vadissa

Vaikka aikoisit kuoria perunat, voi isompi taapero ensin pestä ne pesuvadissa kylpyhuoneessa, sillä aikaa ehdit valmistella muuta ruokaa. Myös hedelmien pesu on helppoa.

- sekoittaminen

Kaikenlaisten asioiden sekoittaminen on jännää, mutta esimerkiksi pinaattiletut saat paistettua, kun taapero sekoittaa taikinaa vieressä lettujen paistuessa.

- punnitseminen

Keittiövaa'an käyttö on hauskaa, joten raaka-aineet kannattaa varmuudeksi punnita (vaikka se ei olisikaan reseptin kannalta aivan välttämätöntä...)

- sauvasekoitus ja yleiskone

Lapsi voi laittaa omenalohkot kulhoon ja painaa itse sauvasekoittimen nappia tai napsauttaa yleiskoneen päälle.

- salaatin kuivaus ja repiminen

Salaattikuivurin käyttö on hauskaa ja turvallista ja sitten lehdet voikin repiä kulhoon salaatin pohjaksi.

- omat välineet

Pikkutaaperolle riittää, jos saa leikkiä ruoanlaittoa Oikeilla Välineillä (esim kulho ja nuolija) tai pitää omaa mittaa kädessä, kun aikuinen mittaa jauhoja taikinaan.

Hei, me leivotaan!

Käytä mielikuvitustasi, ja anna lapsen kokeilla erilaisia asioita! Pieni sotku ei haittaa, jos ruoanlaitto sujuu sen varjolla ilman itkua ja hampaidenkiristystä. Kerro kommentiboksiin omat vinkkisi, miten teillä laitetaan ruokaa yhdessä?

Bodysta t-paita (ei vaadi saumuria!)

Jossain vaiheessa bodyt alkavat tuntua hankalilta ja T-paidat huomattavasti kätevämmiltä. Silloin bodyja usein löytyy vielä kaapista, ehkä jopa isommissakin koissa. Onneksi vanhasta bodysta on helppo tehdä itse T-paita. Älä kuitenkaan valitse jo lyhyeksi jäänyttä bodya, sillä silloin saat vain napapaidan. Valitse ennemmin vielä hiukan reilu vaate. Samaa tekniikkaa voi toki käyttää omien T-paitojen lyhentämiseen tarvittaessa.

Tarvikkeet (suklaa ei ole aivan välttämätöntä ja saumuri on turha).

Tarvikkeet:
- ompelukone
- kaksoisneula (löytyy netistä kangas-/ompelukaupoista, hinta toimituksineen noin 6e, suosittelen Organin neulaa 4 mm välillä, ks kuva)
- kaksi rullaa vaatteeseen sopivaa lankaa ja alalankapuola
- vanha body
- sakset
- nuppineuloja
- silitysrauta



1. Leikkaa bodyn alaosa irti niin alhaalta kuin mahdollista.

2. Käännä helma sisäänpäin noin 1,5 cm matkalta ja neulaa oikealta puolelta tasaisin välein.

3. Irroita ompelukoneen neula ja laita tilalle kaksoisneula

 

4. Puolaa tarvittaessa ja laita alalanka lokeroonsa. Langoita ompelukone kahdesta lankarullasta yhtäaikaa, vain viimeisessä vaiheessa jätä toinen lanka kulkemaan langanohjaimen ulkopuolelta, niin langat eivät kierry toisiinsa. Pujota kumpikin lanka omasta neulansilmästä. Ongi alalanka.

5. Säädä pistoksi suora ommel (aina kaksoisneulalla vain suoraa!). Kokeile jälkeä irti leikkaamaasi palaseen ja säädä tarvittaessa lisää. Ompeleen pitäisi näyttää oikealta puolelta kahdelta suoralta ja nurjalta melkein siksakilta.

6. Ompele helmapäärme oikealta puolelta. Tunnustele nurjalle taittamaasi helman reunaa ja ompele aivan sen vierestä, jotta koko reuna tulee huoliteltua.

7. Silitä.

Jos silität työtuolilla kuten minä, kannattaa lopuksi tehdä pieni voitontanssi onnistuneen ompeluksen kunniaksi, ettet polta takamustasi istumalla alas liian pian.

Tadaa!

Tee oma kuvakirja

Vauvoille ja pienille lapsille löytyy erilaisia kuvakirjoja, joissa on vaihtelevanlaatuisia kuvia. Itseäni ainakin ärsyttivät kuvakirjat, joissa oli lähinnä kuvia erilaisista leluista. Esimerkiksi omituisen näköistä soittorasiaa ei tuntunut mielekkäältä asialta opettaa vauvaa tunnistamaan, kun meillä ei tietenkään sellaista ollut.

Kirjoista luetaankin usein vain niitä sivuja, joista löytyy jotakin kiinnostavaa, kuten vaikka mopo. Siitä sainkin idean, että voisin leikata lehdistä kuvia tavallisista asioista ja liimata kartongille ja päällystää kontaktimuovilla, niin lapsi saisi katsella itseään kiinnostavia kuvia.

Äitini kehitti ideaa vielä eteenpäin ja laittoikin lehtileikkeet valmiiseen minivalokuva-albumiin. Näin kuvia voi vaihtaa kiinnostuksenkohteiden muuttuessa. Jos lapsi kaivaa kuvat ulos alumista, voi kuvataskut toki teipata kiinnikin (tai antaa kaivaa vaan).

  

Lehtileikkeiden lisäksi tai sijaan albumiin voisi laittaa myös läheisten kuvia. Siitä on hyvä sitten muistella vaikka isovanhempien nimityksiä, etenkin jos välimatkat ovat pitkät, eikä lapsen ole mahdollista tavata heitä kovin usein. Myös päiväkotiin mennessä vanhempien kuvat voivat auttaa ikävän hetkellä.

Kuinka pidetään lapsi ulkona vitriinikaapista

Meillä on olohuoneessa aivan lattian rajassa vitriinikaappi, jossa on viinilaseja ja muuta mukavaa. Vauvan opittua availemaan kaapinovia asialle oli tehtävä jotain. Päädyin irroittamaan lasiovista nupit, eipähän saa vauva eikä taapero ovia auki. Enkä kyllä minäkään. Oviin jäi vain pienet kolot vetimien kohdalle.

Vaan minullapa onkin avain (bambuinen virkkuukoukku).

Hoitolaukusta

Hoitolaukun tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Mielestäni se on ihan kiva, mutta ei millään muotoa välttämätön. Omani on tällainen Brion Messenger Bag. Tuo messenger-nimityksen tuova läppä ainakin oli aivan turha ja lähinnä vain tiellä, joten nyt valitsisin ehdottomasti Basic-mallin. Laukun sisällä oli muutamia taskuja sekä hoitoalusta, jolle oli pussi. Tuota hoitoalustaa en tarvinnut kuin muutaman kerran, sillä joka paikassa on yleensä jonkinlainen hoitoalusta (siis kauppakeskusten lastenhoitohuoneissa yms) tai muu pehmeähkö paikka (kylässä vaikka pyyhe), jonka päällä voi vaihtaa vaipan. Tätä varten pidin mukana kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja (vauva oli oikea pissapoika ja kakkatykki, muuten toki harso olisi riittänyt). Lisäksi alustan pussi ei ollut vedenpitävä, joten siihen laitetut pukluiset tai pissaiset vaatteet vuosivat kosteuden läpi laukun muuhun sisältöön.

Itse laukku olisi siis voinut olla yhtä hyvin mikä tahansa. Pitkähihnainen laukku roikkuu kätevästi vaunun aisassa (toki hoitolaukussa oli omat pidikkeetkin, mutta niiden käyttö vaati tarranauhan pujottamisen lenksuista läpi joka kerran, eikä siten ollut kovin kätevää), mutta esim. bussissa se pitää ottaa aisasta pois. Painava laukku vaunujen aisassa on mutkissa vaarallinen, sillä vaunut saattavat kaatua sen vuoksi (valitettavasti tämä on henk koht testattu, ei onneksi käynyt kuinkaan). Tämän tapahtuman jälkeen melko pian luovuin hoitolaukusta kokonaan ja aloin käyttää reppua. Ihan tavallista, omaa reppua. Mielestäni se on kävelevän, mutta osin kannettavan lapsen kanssa helpompi kuin olkalaukku ja senkin saa toki vaunuihin roikkumaan.

Oikeasti hyödyllisiä varusteita vaunuihin ovat vuorillinen verkkokassi ostoksille (ne eivät vain mahdu sinne vaunujen alle useinkaan) ja käsilaukkua/reppua/hoitolaukkua varten klipsit. Huomiothan, että joihinkin hyvin kevyisiin vaunuihin ei saa kiinnittää aisan kohdalle mitään ylimääräistä kaatumisvaaran vuoksi ja kaikista muistakin kannattaa tosiaan irroittaa kuorma bussimatkan ajaksi.

Menovinkkejä

Bassopalikka soi Oopperassa.

Kulttuurikasvatus on hyvä aloittaa jo varhain. Tai sitten äidin päätä on hyvä tuulettaa silloin tällöin mukavalla yhteisellä tekemisellä vauvan tai taaperon kanssa. Kuinka vain, tässä vinkkejä tarjonnasta:

Pallo vai lamppu, siinäpä pulma!

Espoon Taidetalo Pikku-Aurora tarjoaa monipuolista tekemistä hiukan vanhemmille lapsille, mutta myös vauvoille ja taaperoikäisille löytyy teatteriesityksiä tapahtumakalenterista. Me testasimme 1-vuotiaan kanssa sirkusteemaisen esityksen syksyllä 2013 ja tykkäsimme molemmat. Tila oli pieni, siellä istuttiin lattialla lähellä esiintyjää ja jokaiselle pienelle katsojalle oli jaettu mielenkiintoista rekvisiittaa tarkasteltavaksi esityksen aikana. Myös kesken esityksen mielenkiintoa pidettiin yllä erilaisilla jutuilla, joita sai itse kokeilla, maistella ja katsella. Lopuksi koko lavasteisiin sai tutustua vapaasti. Ikäsuositukset ilmoitettu esityskohtaisesti, hinta 6 euroa sis. aikuinen ja 1 lapsi. Ilmoittautuminen etukäteen sähköpostitse. Suosittelemme!

Yksivuotiaan kanssa osallistuimme myös aivan ensimmäisiin vauvojen taidetuokioihin Oopperassa. Tuokio pidettiin Alminsalin lämpiössä, johon oli pystytetty teltta täynnä pehmusteita, pehmoeläimiä, katosta roikkuvia höyheniä ja muuta ihanaa. Lauloimme, tanssimme, näimme oikean ballerinan ja kuuntelimme sekä soitimme itse Tsaikovskia. Esityksiin luovasti osallistuviin lapsiin suhtauduttiin ystävällisesti, ainoastaan ballerinaa ei tietenkään voinut tanssin aikana häiritä turvallisuussyistä. Mutta musisointia ohjannutta ei haitannut, vaikka poika halusi kesken kaiken vaihtaa kapuloita hänen kanssaan. Tuokiota järjestetään kahdelle eri ikäryhmälle, sylivauvoille (0-9kk) ja konttaaville/käveleville (10-18kk). Tilaisuus on ilmainen. Ilmoittautuminen etukäteen sähköpostitse. Suosittelemme lämpimästi!

Myös Kiasma järjestää ohjelmaa pienimmillekin. Vauvoille löytyy värileikkiä ja taaperoille piipahduspaja. Kiasma on meillä vielä testaamatta, mutta piipahduspaja kuuluu ehdottomasti kevään 2014 ohjelmistoomme. Se ei vaadi ilmoittautumista, ja taaperoiden kanssa tuleville aikuisille maksuksi riittää Kiasman pääsylippu,  mutta värileikki maksaa 15 euroa ja vaatii ennakkoilmoittautumisen sähköpostitse.

Sitten on tietysti ne Vauvakinot ja Vauvabiot sun muut. Kokemusta on kummitytön kanssa aikanaan, ja vaikka kummitytön äitikin oli mukana, leffaa oli hiukan haasteellista seurata edessä pomppivan pienen pään yli ja käsivarretkin väsyivät. En suosittele, jos vauva a) vaatii jatkuvaa hyppyytystä, b) ei suostu olemaan istuvan henkilön sylissä tai c) haluaa vain harjoitella kävelyä. Eli jos jostain kohti vauvavuotta löydät sellaisen raon, että pystyt menemään, niin siitä vaan (todennäköisimmin tämä rako on siis jossain 1-3 kk iän paikkeilla)!

Myös Helsingin ja Vantaan kaupungilta löytyy toimintaa pikkulapsille. Lisäksi jokaviikkoista toimintaa löytyy maksullisten muskareiden ja vauvauintien lisäksi täysin ilmaiseksi asukaspuistoista ja avoimista päiväkodeista. Tarkista oman alueesi tarjonta! Kannattaa myös seurata Kultus.fi-sivustoa, johon on koottuna kulttuuritapahtumia lapsille ja nuorille pääkaupunkiseudulla.

Niin iso poika/tyttö!

Jokainen äiti tietää tunteen siitä, kun oma vauva tuntuu kasvaneen jo niin isoksi. Tunne on suunnilleen sama, oli se vauvan ikä sitten 2 kk tai vaikka 7 v (käsittääkseni). Pikkuvauvan kohdalla ratkaisu on kuitenkin helppo. Kaveri vinkkasi, että kun pukee vauvalle hiukan liian isot vaatteet, niin johan näyttää taas pieneltä!

Niin iso ja kuitenkin niin pieni (8kk).

Yritys ja erehdys

Vanhemmuus ei ole helppoa. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse mitata, eikä siinä tarvitse kilpailla. Pitää vain olla riittävän hyvä (lastenpsykiatri J. Sinkkosen lauseita). Käytännössä tämä tarkoittaa vain sitä, että yrität. Yrität jotain ja jos erehdyit, yrität jotain muuta. Ja yrittämistä jatkat maailman tappiin asti, koskaan et hylkää. Se riittää. Ja vuoroa saa toki vaihtaa, ei ole hylkäämistä jättää lapsensa toisen hoitajan käsiin ja levätä.

Jos vauva huutaa nukutettaessa, vaikka olet tehnyt kaiken kuten ennenkin, täytyy yrittää jotain muuta. Itse havaitsin joskus väsyksiin asti laulettuani, että vauva huokaisi hiljaisuuden tultua ja kävi nukkumaan. Jaha. Ei siis lauleta huomenna. Isä laski kantamiseen väsyneenä huutavan pojan pinnasänkyyn, ja hiljaisuus laskeutui. Vai sitäkö sinä halusitkin! (Ei välttämättä, mutta jokin muutos siihen, mitä on pitkään yritetty, auttaa kun lapsi on tarpeeksi väsynyt.) Etukäteen ei voi tietää vastauksia kaikkeen, ei isä, ei äiti, ei kukaan, etenkin kun niitä "oikeita" ratkaisuja yhteen pulmaan on varmasti useita. Sitäpaitsi kun vihdoin keksit, millainen itku tarkoittaa mitäkin, kasvaa vauva hetkessä hiukan isommaksi ja itkun sävyt ja merkitykset muuttuvat taas. Ja sitten vaan yrittämään!

Mitäs sitten kokeiltaisiin?

Helpoltahan tämä tietysti teoriassa kuulostaa, mutta väsyneenä ja korvia ja sydäntä särkevän huutokonsertin säestämänä se ei todellakaan ole sitä. Silloin täytyy juurikin ottaa se hengähdystauko. Tai laittaa Peltorit päähän. Ihan oikeasti, se auttaa!

Puuroa, yäk!

Joskus aamupuuro ei vain maistu. Eikä leipä, eikä mikään muukaan. Ja sitten on kohta nälkä ja kiukuttaa. Tällöin kannattaa aamulla tarjoilla suosiolla jotain taatusti hyvää ja hauskasti syötävää.

Smoothieta!

Pikaversio:

-maustamatonta jogurttia

-valmista vauvan hedelmäsosetta

Sekoita ja tarjoa mukista pillillä.

Jaksaessaan, ehtiessään ja pystyessään voi toki käyttää tuoreita tai pakastettuja marjoja ja hedelmiä, joukkoon voi ujuttaa hiukan puurohiutaleitakin.

Ryys. Ikää 11 kk.

Pillillä juominen on hauskaa, kunhan sen taidon taitaa. Aluksi pillin kannattaa olla paksu ja lyhyt, jotta palkinto tulee helposti ja nopeasti. Aloita laittamalla mukissa oleva pilli vauvan suuhun. Vauva ehkä puree sitä ja ihmettelee. Anna sitten vauvan nuolaista pillin toista päätä, johon on tarttunut smoothieta. Vauvan hoksatessa herkun, käännät pillin vielä äkkiä oikein päin ja odotat että vauva alkaa smoothien toivossa imeä.

Seuraavaksi voitkin sitten hankkia (tai toivoa lahjaksi) Mehujehun pillimaitojen varalle, niin ei pienet kädet pääse puristamaan maitoja purkista pihalle.

Puuroa kannattaa toki tarjoilla jonkin ajan kuluttua uudelleen ja se saattaa hyvinkin maistua taas. Vaihtelu virkistää.

Suosikkilahja

Eräs menneen joulun suosikkilahjoista on ollut pahvista itse askarreltu imuri. Lapsi on siitä innoissaan ja kulkee ympäri asuntoa huutaen "AAAAAA", koska niin imuri sanoo.

Huomaa virtajohto, joustava suutinosan kiinnitys ja käännettävät namiskat imurin takaosassa.

Äidin kannalta sillä on pari erittäin hyvää ominaisuutta myös

- se oli halpa (0e)
- tarvikkeet löytyivät valmiina (vaippalaatikko, talouspaperirullan hylsy, lahjapaperihylsy, pieni litteä pahvilaatikko ja paksua narua/matonkudetta, teippiä ja sakset)
- se oli nopea tehdä (noin 1 h)
- se pitää (osin) lapsen irti oikeasta imurista, kun imuroidaan
- ei tarvitse välittää, jos sitä tallotaan, heitellään tai muuten pahoinpidellään (paitsi toki periaatteesta)
- kun se menee rikki tai siihen kyllästytään, sen voi heittää pahvinkeräykseen -> vaadittu säilytystila 0 kuutiometriä

Jouluna oli siistiä, kun imuroitiin koko päivä!

Pikkuvauva ja nukkuminen

Blogin lukijakunnassa on useampia odottavia tai vastasyntyneen äitejä, joten kaivoin noin vuoden vanhat muistiinpanot esiin. Vastasyntynyt nukkuu miten sattuu, ja valitettavan usein seurusteluntarvetta olisi yöaikaan, kun taas päivällä nukuttaa. Rytmin kääntäminen on haastavaa, mutta tuo öihin lisätunteja unta, joten siihen kannattaa panostaa. Tässä keinoja, joilla meidän yökukkujan rytmi saatiin käännettyä.

- Älä anna vauvan nukkua päivällä yli 3 tuntia putkeen, vaan herättele tarvittaessa syömään.
- Päivällä syömisen jälkeen vaipanvaihto, jonka jälkeen seurustelua (ettei nukahda heti syötyään).
- Päivällä pidetään valot päällä, ei sammutella vaikka vauva nukkuisikin.
- Myös radiota tms mölytoosaa voi pitää päivällä halutessaan päällä.
- Jos iltaisin ei tunnu oma maito riittävän vauvan tihenevään tankkaukseen, kannattaa päivällä käyttää maidonkerääjää ja mahdollisesti jopa pumpata aamupäivän syötön jälkeen maitoa talteen jääkaappiin tai pakkaseen, jolloin sen voi illalla antaa pullosta. Toki voi antaa illalla myös korviketta annoksen, että vauva saisi varmasti vatsansa täyteen, teet niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.
- Yöllä huoneessa on hämärää, mutta ei niin pimeää, että et näkisi imettää (valaistusvinkki).
- Makuuhuoneen lämpötilan on hyvä olla ennemmin hiukan viileä, kuin kuuma. Ja vauvalle toki riittävästi päälle.
- Kokeile kapaloa, unipussia, kevyttä peittoa, että näet missä vauvasi viihtyy parhaiten.
- Iso pinnasänky voi tuntua liian avaralta, kääri siis vauvan peitto rullalle ja taivuta U:n muotoon vauvan ympärille.
- Jotkut vauvat haluavat rätin naamalleen nukkuessaan, toiset eivät missään nimessä. Ei rättiä -tyypeille voi silti tuoda turvallisuudentunnetta, jos pään vieressä on jotakin. Itse käärin pienen pussilakanan rullalle ja tein siitä omegan muotoisen pötkylän pään ympärille, ei toki kasvoihin kiinni.
- Kannattaa kokeilla myös pienelle vauvalle välillä kylkiasentoa, joka voi olla miellyttävämpi kuin selällään (vaatii tukemista sivuilta, että pysyy).
- Pinnasängyn sijoitteluun kannattaa panostaa, meillä toimi parhaiten sivuvaunu. Jos taas nukutte kaikki parhaiten samassa sängyssä, teette niin.
- Ongelmana voi myös olla herääminen omaan kylmään sänkyyn siirrettäessä imetyksen jälkeen. Ratkaisu on "hämäysräsy", eli pidät räsyä vauvan selän alla imettäessäsi ja siirrät sen kanssa sänkyyn, niin vauva ei huomaa lämpötilaeroa. Jotkut käyttävät jopa lämmitettyä kaurapussia sängyn esilämmitykseen ennen vauvan palautusta sinne.

Hyviä öitä kaikille!

Ei näin. Paksu peitto viskattu vastasyntyneen päälle miten sattuu. Vanhemmat saakoot anteeksi, kun kyseessä oli ensimmäinen yö kotona esikoisen kanssa.

Vauvan ja taaperon astiat

Luin jostain, että vauvalle ei tarvitse ostaa omia lautasia, se on aivan turhaa. En uskonut. Ostin värikkäitä Ikean muovikulhoja ja -lautasia. Yksivuotiaalle ostin BabyBjörnin hienon lautasen ja erilaisia lusikoita.

Menneen vuoden varrella olen havainnut seuraavaa:

-vauva ei tarvitse muovista lautasta, koska se ei syö itse, eikä siten myöskään pääse heittämään sitä lattialle

-ruoka jäähtyy muovisella lautasella paljon nopeammin kuin vauva tai taapero ehtii syödä, keraaminen säilyttää lämpöä edes hiukan pidempään

-kaikki lapset eivät heitäkään lautasta lattialle

-itse syömään opetteleva ei tarvitse lautaseen oikeastaan muuta kuin hyvät reunat ja alle nihkeän liinan

-lautasen pohjassa oleva kuvio on hauska, mutta johtaa siihen, että ruokaa järkätään kuvan päältä pois eli  lautasen reunoista yli

-pikkuvauva tarvitsee muutaman kapean muovilusikan, mutta myöhemmin voi syöttää tavallisella metallisella lusikalla

-syömään opettelevalle voi hankkia muutaman tällaisen, mutta melko pian voi siirtyä myös itse syövän kanssa tavalliseen lusikkaan

-tuttipullosta on helppo siirtyä nokkamukiin, kun samaan tuttuun pulloon voi vain vaihtaa uudenlaisen nokan, ensin pehmeän ja sitten kovan (meillä käytössä Avent)

-nokkamukin venttiili, joka estää läikkymisen mukin kaatuessa, on ihana asia (joissain mukeissa tämä on kovaa muovia, jolloin imeminen on paljon vaikeampaa kuin silikonisen venttiilin kanssa, tarkista ennen kuin ostat)

Nihkeä pohja ja kahvat, jotka eivät irtoa sekä silikoninen venttiili. Orthexin muki on hyvä.

Eroahdistus

Useimmilla vauvoilla ja taaperoilla on jossain vaiheessa eroahdistusta, joka ilmenee siten, että äidistä ja/tai isistä on tosi vaikea erota hetkeksikään. Erossaolo voi onnistua ongelmitta pidempäänkin, mutta eron hetkellä on kamalaa. Ja myös nukkumaan käyminen on pienelle eron hetki. Tässä muutamia vinkkejä, joita löysin eroahdistuksen kanssa pärjäämiseen.

- se on vaan Vaihe ja menee ohi (tästä on AINA hyvä lähteä liikkeelle)

- yritä välttää pitkäkestoisia tai usein toistuvia eron hetkiä lapsestasi eroahdistuksen ollessa pahimmillaan, lapsesi tarvitsee sinua nyt

- ota syliin, kun lapsi sitä pyytää

Sitten niitä oikeita vinkkejä, jotka meillä auttoivat hiukan:

- vilkuta aina

Vaikka tekisi mieli hiippailla lapsen selän takaa pois huutokohtauksen välttääkseen, tämä ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää, koska lapsi oppii, että äiti saattaa koska tahansa kadota, ja sitä pitää vahtia. Aina siis vilkutetaan, sanotaan iloisella naamalla heipat, annetaan pusut ja sanotaan että äiti lähtee nyt ja tulee sitten takaisin. 

- leiki piilosta

Tämä saattaa kuulostaa hassulta, kun eikös sekin ole sitä eroamista. Mutta täten opetat lapselle, että se voi olla hauskaakin. Ensin tietysti leikitään ihan lähekkäin, lapsi menee tyynyn, pyyhkeen tms taakse piiloon ja kurkistelee sieltä. Sanotaan "lapsi meni piiloon" "missä lapsi on" ja "kukkuu" tai "siellähän se lapsi on" kun hänet löydetään. Välillä äitikin menee piiloon ja tilannetaan sanoitetaan vastaavasti. Sitten kurkistellaan huonekalujen takaa ja ollaan piilossa ilman kosketuskontaktia. Vähitellen voidaan mennä eri huoneeseenkin piiloon. Näin kun lapsi jää hetkeksi yksin esim. äidin mentyä eri huoneeseen, hän ajattelee ensin, että "ehkä kyseessä on piiloleikki, menenpä etsimään", entisen "äiti hylkäsi minut!" sijaan.

- pysy johdonmukaisena nukutettaessa

Jos lapsi on osannut nukahtaa itse tähänkin asti, hän ei nytkään tarvitse kädestä pitäjää tai silittäjää nukahtaakseen, vaikka saattaa sitä halutakin. Noudata samaa nukutussysteemiä kuin ennenkin, älä kuitenkaan pahimmassa eroahdistusvaiheessa aloita mitään uutta unikoulua. Toki itkevää saa lohduttaa ja ottaa syliin, jos toinen sitä tarvitsee, mutta lapsi palautetaan aina hereillä omaan sänkyyn. Unille käymistä voi helpottaa, jos vähemmän eroahdistusta aiheuttava vanhempi hoitaa nukutuksen ja toiselle sanotaan hyvää yötä jo hiukan aiemmin.

- anna lapselle ja toiselle vanhemmalle mahdollisuus mukaviin yhteisiin hetkiin

Tämä saattaa onnistua vain, jos et itse ole ihan joka hetki paikalla. Käy siis välillä jossain. Vaikka kampaajalla.

Ton-ton-ton-leivontaa

Yksivuotissynttäreiden lähestyessä tarjottavien suunnittelu tuotti päänvaivaa allergikkolapsen keliaakikkoäidille. Tässä ohje "juusto"kakkuun, joka on maidoton, munaton ja gluteeniton. Alkuperäinen ohje on täältä.

Pohja

200 g

keksejä (maidottomia, munattomia ja gluteenittomia, esim Semperiltä löytyy)

3 rkl

juoksevaa kasvirasvavalmistetta (esim. Flora Culinesse on maidoton)

Täyte

1 prk

(500 g) maustamatonta jogurtinomaista soijavalmistetta tai kauravalmistetta (huomaa, että kaurajogurttipurkissa on vain 400g, joten purkkeja täytyy ostaa kaksi.)

2 dl

tomusokeria

1

sitruunan raastettu kuori (voi jättää pois)

2 rkl

sitruunamehua

2 rkl

perunajauhoja

Kuorrutus

2 prk (pientä)

lempimakuasi hedelmä- tai marjasosetta

n. 1 dl

hillosokeria

Voitele kasvirasvavalmisteella irtopohjavuoan reunat ja laita leivinpaperin pala pohjan ja reunan väliin. Leikka ylijääneet lipareet pois, mutta jätä yhteen kohtaan enemmän paperia, niin kakku on helpompi siirtää. Jauha keksit muruiksi joko monitoimikoneessa tai muovipussissa kaulimen avulla (jauhettava riittävän hienoksi, isot keksikokkareet eivät riitä yhtä isolle pinta-alalle). Kaada keksimurut astiaan ja sekoita joukkoon rasva. Painele keksiseos vuoan pojalle. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada täyte vuokaan. Paista piirakkaa 200-asteisssa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt kokonaan. Nosta kakku jäähtymään. Avaa sosepurkit ja kaada kattilaan. Kiehauta. Sekoita joukkoon hillosokeri ja anna kiehua miedolla lämmöllä muutama minuutti. Kaada osin jäähtyneen kakun päälle ja levitä tasaiseksi. Jäähdytä jääkaapissa. Irroita vuoasta juuri ennen tarjoilua, siirrä tarjoiluastialle ja leikkaa viimeinen leivinpaperin lipare pois.

Päärynäsoseella päällystetty synttärikakku.

P.S. Myös kermakakku onnistuu gluteenittomana, maidottomana ja munattomana yhtäaikaa. Kysy ohjetta, jos tarvitset!