Taiteilua yksivuotiaan kanssa

Yksivuotias tykkää piirtää ja taiteilla hetken aikaa kerrallaan.

Helpoimmat ja vähiten sotkua aiheuttavat välineet ovat puuvärit tai väriliidut. Pienille lapsille sopivat liidut ovat suuhun laitettuina ja naamaan hosuttuina turvallisemmat kuin terävät puuvärikynät. Väriliidut kannattaa laittaa pakkauksestaan johonkin purkkiin, josta niitä on lapsen hauska valita ja sitten itse kerätä takaisin. Paperi taas kannattaa kiinnittää alustaan esim. maalarinteipillä. Paperin ulkopuolellakin kannattaa olla jotakin vähemmän arkaa materiaalia, esim. Stokken tabletop, tai vahakangasta.

Sormiväritaiteilu vaatiikin sitten jo hiukan enemmän panostusta, valmistelua ja sotkun sietoa. Taiteiluympäristöksi sopii parhaiten kylpyhuone, tai kesäinen piha. Poista kuivumassa olevat pyykit ja kylpyhuoneen matot. Paperin voi laittaa lattialle tai kiinnittää esim. muoviseen tarjottimeen tai pöytätablettiin maalarinteipillä ja asettaa kylpyhuonejakkaran päälle ergonomisempaa taiteilua varten. Lattialle voi teipata useita papereita vierekkäin, tarjottimelle ne voi kiinnittää valmiiksi päällekkäin ja poistaa päällimmäisen, kun se tulee liian täyteen. 2-3 paperia riittää pienelle taiteilijalle hyvin. Aluksi yksi väri kerrallaan on lapselle selkeämpää. Väriä otetaan hiukan esim. kertakäyttökautaselle (-lusikalla) ja sitä voi vähän vielä vedellä laimentaa. Ensimmäisillä kerroilla taiteilijaa kannattaa ohjeistaa suullisesti ja esimerkin voimalla, mitä värin kanssa on tarkoitus tehdä. Jos lapsesi on samaa mallia kuin minun, eli "yäk, mun käteen tuli sotkua, ota se pois" (tosin toinen käsi ja naama voivat olla samaan aikaan hyvinkin likaiset), voi jo pienellekin antaa sormivärien kanssa pensselin käyttöön. Tällöin väriastiaksi käy pahvimuki (se muovinen paukkuu liian kivasti puristaessa ja menee halki, testattiin), johon pensseliä on jännä dipata. Ja hienoa jälkeä tulee. Muista myös kertoa lapselle, millä värillä tänään maalataan. Vähitellen voit kokeilla ottaa useamman värin käyttöön. Sitten vaan teokset kuivumaan ja suihku päälle. Taiteiluasuksi suositellaan lapselle vaippaa (lätäköiden kuivailu lattialta on haastavaa omat sormet maalissa, varsinkin jos kylppäristä on päässyt talouspaperi loppumaan...) ja aikuiselle ei sitäkään.

Tässä mentiin vielä sormitekniikalla ja ilman vaippaa.

Taideteoksista voi askarrella hienoja kortteja sukulaisille ja ystäville.

8-kuisen mustikkataiteilut korteiksi askarreltuina.

Booli lastenkutsuille

Pikkuiset kultakalat lammessa ui

Pikkuinen kalaäiti huolestui

Uikaa, uikaa, jos osaatte

Ja ne uivat, ne uivat, sen uskotte!

Tämä monelle tuttu laululeikki inspiroi 1-vuotisjuhliemme boolin, tässä resepti teillekin:

1 prk mango-appelsiinimehua (Rainbow) tai jotain muuta sopivan oranssinkeltaista mehua

Ikean kalanmuotoinen jääpalamuotti

2 pulloa Spritea

1 pullo Vischya 

(tai muita kirkkaita limppareita oman maun mukaan)

Laita ajoissa keltaista mehua jäätymään kalanmuotoiseen muottiin. Tyhjennä jäätyneet jääpalat muovipussiin tai -rasiaan ja laita seuraava satsi jäätymään. Toista. Booli kannattaa tehdä parissa osassa, koska kalat sulavat nopeasti ja efekti haihtuu. Siksi kultakaloja kannattaa olla reilusti valmiiksi pakkasessa. Kaada pyöreään boolimaljaan kirkkaat limpparit ja lisää kultakalat vieraiden jo saavuttua. Anna vieraiden annostella kauhalla mielellään kirkkaisiin mukeihin, pienille lapsille kannattaa kuitenkin olla kannelliset pillimukit sotkun minimoimiseksi.

Paperiaskartelijan mobile

Tässä toinen mobile-idea. Runko tehty samalla tekniikalla kuin edellinen, paitsi että löysin valmiiksi mustat henkarit, joihin vain tuputin vähän sinistä peittämään kuluneet kohdat. Ripustukseen siimaa ja neljä helmeä. Killuttimet on tehty pahvista, käytetyistä lahjapaperien jämistä, narusta ja vanhasta maidonkerääjästä, jonka naamioin hopeanvärisellä leimasinmusteella ja suihkutettavalla helmiäisellä ufon kupoliksi. Kuumailmapallon kyydissä makailee painona tässä kuvassa kaverin tekemä virkattu ukkeli.

Tärkeysjärjestys

Kun vauva nukahtaa päiväunille:

- käy vessassa

-juo vettä ja istu hetkeksi alas

-lämmitä ruokaa

- paloittele ruokasi valmiiksi, siltä varalta että joudut syömään sen kohta yhdellä kädellä

-syö

-nuku

-pyykkää ja hoida tiskit

-lue sähköpostit ja roiku sosiaalisessa mediassa (jos et pysty tähän esim. imetyksen aikana)

-harrasta (esim. neulo, askartele, lue)

-laita ruokaa

-siivoa

-tarkista, onko itkuhälyttimessä äänet päällä...


Huom, tärkeysjärjestys lienee merkittävästi erilainen yksinhuoltajille. Kohdat 1-5 pätevät lähes aina, mutta sen jälkeen järjestystä kannattaa muuttaa eri päivinä tilanteen mukaan. Huom 2, suihkussa käydään vauvan kanssa, ks. Kuinka äidit käyvät suihkussa.

Liukastumisen estoa

Kävelemään opettelevan tunnistaa rivistä eri asteisia paranemassa olevia mustelmia otsassa. Näitä ei taida kukaan voida täysin välttää, mutta pahimmat liukastumiset kannattaa estää.

Jarrusukkia ostaessasi tarkista, että jarrutäplät ulottuvat kantapään alueelle. Vaikka ihminen on kanta-astuja, yllättävän moni sukkavalmistaja jättää jostain syystä nyppylät pois kantapään alueelta.

Perinteiset lakatut portaat kaksikerroksisissa taloissa ovat hyvin liukkaat. Portaan reunaan voi liimata jarrunauhaa tai hankkia porrasmatot, jotka on superhelppoa asentaa (vaikka lasketun ajan jälkeenkin, nimim. kokemusta on) valmiin liimapinnan ansiosta. Ei tarvitse pelätä itse liukastumista vauvaa kantaessaan ja isomman vauvan polvet pysyvät paremmin portaalla kiipeilyä opetellessa.

Kylpyhuone on ongelma-aluetta. Vesi pahentaa liukkautta ja lisäksi laatta on paljon kovempi kuin esim. parketti tai muovimatto, joten päähän voi sattua kovastikin vauvan tai taaperon kaatuessa. Kylpyhuoneen lattialle kannattaakin hankkia imukupeilla kiinnittyviä kylpyammemattoja kaatumista ehkäisemään.

Turvallisuus voi olla hauskaakin! Krokotiilimatto kylpyhuoneeseen, Ikea.

Kuinka äidit käyvät suihkussa, osa 2: Isompi vauva

Olen edelleen sitä mieltä, että vauva kannattaa ottaa suihkuun mukaan, vaikka se osaakin jo liikkua. Vauvalta vain vaatteet pois ja äiti suihkuun.

Vauva joko ryömii kiltisti märän alueen ulkopuolella, konttaa suoraan äidin luokse ja haluaa syliin, istuu onnellisena suihkun alla tai leikkii kylpyleluillaan pitkin kylpyhuonetta. Kunhan hän pysyy poissa sylistä ja saippuanhuuhtelualueelta, ongelmaa ei ole. Jos näin ei käy, on keksittävä keinoja saada vauva houkuteltua pois sylistä ja suihkun alta siksi aikaa kun huuhtelet shampoon, hoitoaineen ja saippuan pois.

Parhaita kylpyleluja ovat erilaiset purkit, ja niiden hyvä puoli on se, että niistä saa myös usein pinottua tornin. Vauvat eivät voi vastustaa tornin hajoittamista. Käyt siis tekemässä kylppärin toiseen nurkkaan tornin (tai kaksi tornia vastakkaisiin nurkkiin), kiiruhdat takaisin suihkun alle ja huuhtelet tukkasi niiden noin 8-12 sekunnin aikana (aika vaihtelee vauvan etenemisnopeuden, tornien määrän ja kylpyhuoneen koon mukaan). Tadaa!

(Huom, torniksi riittää myös esim. kylpyankka nurinkäännetyn hammasmukin päällä.)

Lastenhuoneen pöytä

Lastenhuoneeseen saat raikkaan ja käytännöllisen pöydän uudistamalla vanhan sohvapöydän tai vaikka Ikean viiden euron Lackin. Tarvitaan vain pala vaha- tai kernikangasta sekä niittipyssy tai kaksipuolista teippiä. Tämän ennen ruskeaksi lakatun pöydän jalat on myös hiottu ja maalattu valkoisiksi. Nyt kelpaa askarrella, muovailla, maalailla tai vaikka mennä pöydän alle piiloon, jos ensinmainitut toiminnot ovat vielä hiukan haastavia...

Juna Lekmeristä, jakkarat Ikeasta ja keltainen tuoli kirppikseltä, itse maalattu.

Yksikätistä ruoanlaittoa

Kaikilla vauvoilla ja pienillä lapsilla on niitä hetkiä (tai päiviä) jolloin on saatava olla sylissä. Toisilla enemmän kuin toisilla. Silloin kun ne hetket osuvat yhteen ruoanlaiton kanssa, on valittava laitetaanko ruokaa huutokonsertin säestämänä vai syödäänkö pakkasesta (jos siellä jotain on). Tai sitten ruokaa laitetaan yksikätisesti. Kantovälineestä on hiukan apua, mutta senkään kanssa ei oikein voi käytellä teräviä veitsiä kuin ehkä aivan pienen vauvan kanssa. Tässä resepti, joka onnistuu (muutamalla apuvälineellä) tarvittaessa yksikätisestikin.


Yhden käden kanavuoka

1,5 dl riisiä (esim. basmati)
1,5 dl vettä
1 pkt maustamattomia broilerisuikaleita
Kauden kasviksia maun mukaan (esim. tomaatti+vihreä papu+sipuli+herkkusienet)
Purkki (kaura)ruokakermaa
Mausteita (esim. basilika+valkopippuri)

Ainekset ladotaan uunivuokaan ylläluetellussa järjestyksessä. Yksikätiselle hankalin osuus on kasvisten pilkkominen. Sipulia löytyi pakkasesta valmiina silppuna ja pavut oli helppo pätkiä jäisinä hiukan lyhyemmiksi sormin. Herkkusienet viipaloituivat helposti kananmunansiivuttimella. Tomaatti taas meni melko kätevästi pienemmäksi sipulisilppurilla. Kaunista jälkeä sillä ei toki tule, mutta uunivuoassa sillä ei ole merkitystä. Älä sekoittele tässä vaiheessa, jotta riisit jäävät pohjalle ja siten veden peittoon. Sitten mausteet ja kerma päälle ja vuoka uuniin 200 asteeseen. 30 minuutin kohdalla laita lapsi pinnasänkyyn tai syöttötuoliin siksi hetkeksi kun tarkistat vuoan tilanteen, sekoittelet vähän ja lisäät 5-15 minuuttia aikaan riippuen kasviksista (kesäkurpitsa-versio vaati enemmän aikaa) ja käyttämästäsi riisistä.

´.

Vanhat keittiövälineet käyttöön! (Ei ole oma kuva.)

Esimerkin voima

Miksi ihmeessä lapsen pitää potkia kaikkia esineitä ja talloa niitä jaloillaan?
 - kysyy äiti, joka vauvaa taluttaessaan siirtelee leluja yms aina jaloillaan...

Miksi ihmeessä lapsi vaan pyörittelee ruokaa lautasellaan, hakkaa lusikalla eikä syö?
 - kysyy äiti, joka sekoittaa vauvalleen puuroa jäähdytelläkseen sitä ja kopistelee puuron irti lusikasta syöttäessään...

Miksi ihmeessä lapsen täytyy työntää vaatteet ja tavarat yläkerrasta pinnojen läpi alakertaan?
 - kysyy äiti, joka viskoo yläkerrasta milloin mitäkin portaisiin...

Miksi ihmeessä lapsi ei voi pysyö ruokapöydässä paikallaan, vaan nousee seisomaan ja yrittää lähteä välillä leikkimään?
 - kysyy äiti, joka ramppaa ruokapöydästä hakemassa unohtunutta maitoa, viemässä ruoanjämää jääkaappiin jne...

Miksi ihmeessä ne puhelimet ja tietokoneet nyt on niin kauhean kiinnostavia???

Halvat ja parhaat lelut

Lelut voivat olla melko kallita, jos niitä uutena kaupasta ostaa. Käytettynä löytyy hyväkuntoisia leluja, mutta nekin saattavat jäädä laatikkoon, kun vauvan ulottuvilla on kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kokeile esim. seuraavia:

- ruokapurkkien kannet (yksikin kansi riittää, mutta voit kerätä useamman ja laittaa ne rasiaan, josta niitä on kiva kaivella, kolistella, kaataa pois ja laittaa takaisin)

-muovirasioiden kannet, muovirasiat ja muovikulhot

-talous- ja WC-paperin hylsyt, tyhjät mehupurkit, ts. kaikki mitä löytyy kartonkiroskiksesta

Leluja on vaikka kuinka, mutta kaveri mutustaa tyhjää mehupurkkia.

-muovipullot, joihin voi laittaa vaikka vähän vettä tai riisiä

-kiiltävät foliovuoat

Tähän ei taideta enää laittaa makaronilaatikkoa...

- vauvan omat lusikat

-silikoniset muffinssivuoat ja muut silikoniset keittiötarvikkeet

-jne

Idiootin opas vauvanvaatteiden valintaan, osa 2: Housut

Potkuhousut, puolipotkuhousut, sukkahousut, collegehousut, veluurihousut, tuulihousut, kurahousut, farkut, sammarit, reisitaskuhousut, shortsit, pellavahousut, leggingssit, caprihousut, farkkuhaalarit.

Housuja on niin monenlaisia ja yhtä paljon mielipiteitä siitä, millaiset on vauvalle parhaat. Omakin mielipide vauvan housuista on muuttunut matkan varrella, kun lähes kaikkia versioita yo. listasta on tullut kokeiltua. Lisäksi vauvan vartalomalli vaikuttaa siihen, millaiset housut sopivat. Vilukissa ei ehkä koskaan tarvitse pellavahousuja, kun taas kuumakallelle veluurihousut ovat helposti liian kuumat. Joillain vauvoilla ei millään pysy sukat jalassa, jolloin potkuhousut ja sukkahousut ovat helpompia. Joku äiti tykkää potkuhousuista, joku toinen ei.

Sukat lentää!

Vinkkini siis vauvan vaatteita lahjaksi ostavalle: älä osta housuja.

Omalle lapselle housuja kannattaa hankkia vähän, ja muutamia eri malleja, jotta voi sitten löytää suosikkinsa. Kannattaa muistaa, että vuodenaika vaikuttaa housuvalintaan merkittävästi ja siksikään niitä ei kannata hankkia hirveän paljon etukäteen. Suosittelen ostamaan vauvalle housuja käytettyinä, ovat yleensä tosi hyväkuntoisia, kunhan eivät ole kontattu puhki. Housuja tarvitaan muutenkin luokkaa puolet siitä määrästä, mitä on bodeja, koska ne sotkeentuvat harvemmin.

Shortsit jalassa.

Tekisinkö isyyspakkauksen?

Itse tein miehelleni isyyspakkauksen hääpäivälahjaksi, joka ajoittui muistaakseni jonnekin 7. raskauskuukaudelle. Alla kuvat ja täydellinen sisällysluettelo. Mies löysi postilaatikosta "saapumisilmoituksen", jossa ilmoitetaan paketin olevan noudettavissa saunasta.

Isyyspakkaus 2012

Pakkauksen sisältö.

Hyödyllistä infoa:

-Vauva itkee, mitä teen? -kaavio
-tietoa synnytyksestä, sairaalaan lähtemisestä ja tukihenkilön roolista. Synnärin puhelinnumero.
-isien infolehdyköitä neuvolasta

Pukeutuminen:

-isin harrastuksiin liittyviä bodeja (Daddys little co-pilot, Diaper loading, yhtälö, 2.0 ja isille 1.0)
-kuolalappu/ruokalappu, joka muistuttaa tärkeimmistä asioista (Feed this, change that)
-isille synnytysvaatteet (aukeavat keskeltä, että vauva pääsee isin iholle)

Kylpeminen:

-ankka-kylpypyyhe
-kylpyankka, joka mittaa veden lämpötilan
-vauvaöljyä

Syöminen:

-tuttipullo ja korviketta (=isin tissi)
-hedelmäsoseita vähän isommalle vauvalle (hätätapauksessa voi kokeilla myös äitiin)
-lusikoita, jotka vaihtavat väriä ruoan lämpötilan mukaan
-isille evääksi suklaata, johon äiti ei koske (liian tummaa)
-Sisua, sitä saatetaan tarvita...
-lisäenergiaa Dr Pepperistä ja pikakahvista
-makkara, koska se oli isin mielestä oleellinen isyyspakkauksen osa...

Vaipanvaihto

-wipesejä putsaukseen
-kumihanskat, ettei isin kädet vaan likaannu...
-roskapusseja

Nukkuminen

-yökkäri vauvalle (I'm so small, I love my dad, I need my mom, I'm so happy)
-unilaulujen sanoja muistinvirkistykseksi
-unilaulu-CD ja lastenlaulu-CD, jos laulaminen alkaa väsyttää
-Mute-tutti tutinpidikkeellä
-korvatulppia (jos edellinen ei toimi)

Sairastaminen

-kuumemittaritutti
-nenäfrida tukkoisen nenän hoitoon (vaatii kuulemma isin keuhkot...)

Ulkoasu. Nyt laatikkoon on säilötty muistoja vauvan ensimmäiseltä vuodelta.

Lukemista vauvalle

Pelkkiä yksinkertaisia kuvia sisältävien kirjojen lisäksi vauvoille löytyy jos jonkinlaista ns. puuhakirjaa. On erilaisia kosketeltavia pintoja, on avattavia läppiä, liikuteltavia osia ja nappeja, joista lähtee ääniä. Tässä lyhyt arvostelu meille päätyneistä kirjoista, asteikolla 0-5 pistettä. Osa on lahjoiksi saatuja, joten älkää nyt sitten rakkaat lukijat hermostuko, jos antamanne kirja sai vähän huonommat pisteet. Nämä on nyt vauvan kannalta arvosteltu, taapero arvostaa taas jo hiukan eri asioita.

Traktori- ja paloautokirjat

Näillä meillä aloitettiin lukeminen noin 4 kk iässä, vauva taputteli kirjoja innoissaan ja pian alkoi huomata erilaiset kosketeltavat pinnat. Täydet viisi pistettä.

Pienet muumikuvakirjat

Ei varsinaisia toimintoja, mutta opettavat numeroita ja vastakohtia (sarjassa on lisääkin). Kivat kuvat, joissa hyvä kontrasti. Vauva jaksaa katsella, vaikka ei ymmärrä numeroista eikä muumeista vielä mitään. Annetaan 4 pistettä.

Nalle Nopsa -kirjat

 

Näissä on todella paksut liikutettavat osat ja liikuttelu onnistuu vauvalta itse jo varsin varhain. Kuvitus miellyttää äidinkin silmää, ja joka sivulla tapahtuu paljon kaikenlaista, jota on varmasti hauska isommankin lapsen kanssa ihmetellä. Suosikkeja, joten arvosanaksi 5.

Isommat muumikirjat

Toisessa on läppiä, toisessa ääninappuloita. Läppäkirjaa pystyimme lukemaan vain hetken, vauvan halutessa osallistua menevät läpät vielä rikki. Isä huomautti, ettei löytänyt kirjasta yhtäkään läppää, pelkkiä luukkuja, joiden alle piti kurkistella... Äänikirjaa puolestaan on luettu uudelleen ja uudelleen. Siis äänikirjalle 5 pistettä, läppäkirjalle 2 (vauvaa ajatellen, myöhemmin varmaan parempi).

Höpönassut -kirja

Kyseessä on kurkistelukirja, jota voi lukea jo ihan pienen vauvan kanssa. Kirja levitetään oman naaman eteen ja vauvaa kurkistetaan silmänaukoista ja kerrotaan, mitä eri eläimet sanovat. Kiinnostaa kuitenkin vielä isompaakin vauvaa. Kymmenkuinen oppi juuri tätä kirjoittaessani sanomaan isänsä perässä "mmmuu!" 5 pistettä mahtavalle kirjalle!

Eläimiä ja Ääniä

Tämä on ostettu meille kirppikseltä patterin ollessa loppu, joten ääniä ei saanut testattua. Jos olisi saanut, en kyllä olisi ostanut, varsinkin kukko ja hevonen kuulostavat kamalalta. Kuvatkin ovat melko ankeita. Vauvaa kirja kuitenkin jonkin verran viehättää, koiran äänen perässä toistaa "hö, hö!". Siksi kuitenkin 3 pistettä muuten hyvin ankealle kirjalle.

Räpy ja Viti -kirja

Paksuja liikuteltavia osia, hyvin selkeät ja yksinkertaiset kuvat, joissa korkea kontrasti. Vauva tykkää, äidistä hiukan tylsä. 4 pistettä. Sarjasta löytyy toinenkin osa.

Tuomas Veturi -kirja

Sisältää ääninappuloita JA läppiä, mahtavaa, eikö? Tämänkin kirjan läpät ovat kuitenkin vielä liian hentoja vauvalle. Äänet ovat hyvät, mutta ilman läppien alle kurkistelua, niistä jää suuri osa käyttämättä. Tarinakin jää jotenkin kummalliseksi, tai sitten kyseessä on käännösongelma. Kuvittelisin tämän olevan hiukan myöhemmin hyvin suosittu, vauvan kannalta kuitenkin vain 3 pistettä.

Kuinka suuri onkaan rekkani -kirja

Plaah! Kyseessä on kosketeltavia materiaaleja sisältävä kirja, mutta kuvitus on jotenkin ankeaa, riimit rasittavia ja lisäksi kirjassa seikkailee selvä kuorma-auto rekan sijaan. 1 piste.

Tuut tuut! Kukkuu! -kirja

 

Tämä on taas yksi suosikeista. Kirjassa on hyvin tukevat läpät, yhtä paksut kuin kirjan sivut. Vauva saa ne itse auki ja sivujakin on helpomi kääntää, kun ovat läppien ansiosta paksuja. Läppien alta löytyy lisäksi kosketeltavia materiaaleja. Kuvitus on kivaa ja tekstissä toistuu vauvalle tuttu "Kukkuu!". 5 pistettä.

Iltasatukirjat

Hyvin lyhyitä satuja, osa melko kummallisia. Plussana lähinnä paksut sivut, eli voi lukea vauva sylissä. 3 pistettä.

Isot satukirjat

Pidemmät ja kivemmat sadut. Ainoa huono puoli oli, että kirjat loppuivat liian pian! 5 pistettä.

Jos pitäisi valita vain kolme kirjaa ja antaa muut pois, ottaisin Nalle Nopsa - Lähdetään matkaan -kirjan, Traktori-kirjan ja Kukkuu-kirjan. Ja Höpönassut. Ja bonuksena vielä iltasatukirjaksi Maatilan tarinat. 

Harhautus toimii

Mitä vauvan kanssa yritätkään saada aikaan, harhautusta kannattaa aina kokeilla. Tässä muutamia meillä menestyneitä esimerkkejä:

- liikkuvaisen vauvan vaipanvaihdolla pidetään jotain kivaa lelua kädessä ja myöhemmin nojaillaan ja tutkiskellaan samalla vaikka pyykinpesukonetta.

- tutti on ennen auttanut kolhuista lohduttautumisessa, mutta entäs kun siitä on luovuttu? Ensin kannattaa antaa huutaa sylissä pahin harmi pois, mutta pian voit alkaa ehdotella, josko katsottaisi vaikka tätä himmennintä tässä...

- hampaita pestessä annetaan oma harja käteen

- kynsiä leikatessa katsellaan samalla jotain kirjaa, ohjelmaa tai vaikka isin tanssiesitystä tai leikitään jotain pientä hupsua leikkiä niillä raajoilla, joiden kynsiä ei juuri olla leikkaamassa

- ja kun äidin täytyy saada tehtyä jotakin (syötyä, käytyä vessassa, pyykättyä, päivitettyä blogia tai jotain muuta tärkeää) on kaikki keinot sallittuja:

Pyykkihuollon hintana oli tällä kertaa
puoli vessapaperirullaa.

Purkinkansileikki kiinnosti noin 30s.

Laatikolla on hauska olla.

Toivomuslista synnytykseen

Vielä se toivomuslista synnytystä varten. Aluksi minusta tuntui hassulta kirjoittaa toiveita ylös, kun en kuitenkaan tiedä, miltä sitten tuntuu ja miten asiat etenevät. Valmis lomake tuntui todella teennäiseltä, enkä sitä ainakaan osannut täyttää. Vähän aikaa mietittyäni päädyin tällaiseen vapaamuotoiseen versioon. Muutama kommentti kursiivilla.

Toiveita synnytyksessä

Avautumisvaiheen alussa toivon pärjääväni lämpöpussilla, suihkulla yms.
Ammetta myös mielelläni kokeilisin, jos se on mahdollista.
Ilokaasua haluan kokeilla.
Petidiiniä ja opiaatteja vierastan.
Toivon että minua kannustetaan liikkumaan avautumisvaiheen aikana.

Myöhemmin avautumisvaiheessa todennäköisesti toivon epiduraalipuudutusta.

Ponnistusvaiheessa toivon voivani kokeilla erilaisia asentoja, esimerksi polviseisontaa, nelinkontin, kyljellään.
Toivon voivani ponnistaa omaan tahtiin, toki kätilö saa mielellään neuvoa.
Episiotomian tarpeen suhteen luotan kätilön arvioon. -Kirjoitin näin, koska monissa näkemissäni toivelistoissa aina mainittiin, että ei haluta episiotomiaa.

Sektio hiukan huolettaa, ja tietenkin toivon, ettei sitä tarvittaisi. -Minua siis pelotti sektio ihan kauheasti...

Olen halukas luovuttamaan istukkaverta.

Syntymän jälkeen on tärkeää, että saamme molemmat pitää vauvaa ihokontaktissa.
Toivomme perhehuonetta.
Osastolla ei vauvalle saa antaa lisämaitoa ilman että kanssamme on keskusteltu asiasta.

Ammeessa.

Pieni ja tiukka ote

Vastasyntyneen puristusote on niin vahva, että hän pystyisi roikkumaan narussa. Valitettavan usein kyseinen naru on kuitenkin äidin hiukset. Isompi vauva roikkuukin niissä yhä mieluummin, vaikka puristusvoima suhteessa omaan kokoon väheneekin. Tiukkaa otetta hiuksista on joskus todella vaikea irrottaa, jos kiskot vain tukan väkisin pois, jää siitä puolet sinne nyrkkiin. Sormi kerrallaan auki kampeaminenkaan ei ole kovin hedelmällinen lähestymistapa, ne ensimmäiset kun tuppaavat puristumaan uudelleen kiinni, ennen kuin ehtii loppuun asti.
Onneksi vauvan kädestä löytyy kohta, jota painamalla/hieromalla ote heltiää: aivan kämmenen tyvessä, rannekanavan kohdalla. Sieltä kulkevat sormien koukistajalihasten jänteet, joten ote heltiää ilman että äiti menettää jo muutenkin harvenevaa tukkaansa.

Tiukka ote äidin sormesta, tästä ei tarvitse irroittaa.

Mitä sairaalakassiin?

Kovin moni ystävä odottaa jo toista vauvaa, ja eräs heistä kyseli juuri, mitä sinne sairaalakassiin kannattikaan laittaa, ja jokohan se pitäisi jaksaa pakata, kun laskettu aika on tällä viikolla.... No, tässä tulee ehdotuksia sisällöstä:

    Neuvolakortti
    Synnytystoiveet-paperi - Laitan tästä erillisen postauksen
    HammasharjaT ja -tahna - Siis myös mahdollisesti sairaalaan jäävälle puolisolle
    DeodorantiT
    Shampoo ja hoitoaine - Sairaalassa on jotain hajutonta suihkusaippuaa, jos kokee pärjäävänsä vain sillä, niin ok, mutta kyllä se shampoo oli aika kiva olla mukana
    Hiusharja
    Meikit ja naamanpuhdistusaine - Jaksoin itse laittaa ehkä ennen ekoja vieraita, sen jälkeen en enää muistanut.
    Läppäri
    Puhelimet
    Kamera!!
    Kameran USB-piuha - kuvat heti läppärille ja jakoon! Oikean älypuhelimen omistaville ei ehkä niin oleellinen varuste.
    Laturit (läppäri, puhelin, kamera)
    Imetysliivit - Nämä olisi voinut pukea päälle jo sairaalassa maidon noustua, mutta en jotenkin itse tajunnut ja se maito vaan valui aina sairaalavaatteille. Mutta kotimatkalle ainakin tarpeen.
    Liivinsuojuksia
    Omat sukat - Jos sairaalasukat on sinustakin ällöt, tosin taisin olla lähinnä ilman sukkia.
    Sisäkengät/Tossut
    Korvatulpat - Jos joudutkin isoon huoneeseen, ja oma vauva on lastenosastolla tai kansliassa, että saisit nukkua, nämä ovat kullanarvoiset. Mieluiten jotkut tämäntyyppiset, niin ehkä saatkin nukuttua.
    Terveyssiteitä - Ei tarvinnutkaan, sairaalasta saa kunnon vaipat ja niihin sopivat verkkohousut. Alkkareita et siis myöskään tarvitse.
    Imetyspaita, löysät kotiutumishousut
    Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä - Kysy saatko syödä synnytyksen aikana.
    Isille evästä, jotain ruokaisampaa? - Isät eivät saa synnytyksen aikana mitään ruokaa, sen jälkeen molemmat saavat pientä välipalaa.
    Täysmehua
    Isille limpparia
    Isin vaihtovaatteet
    Isin verkkarit
    Isin sisäkengät
    Parranajokone+laturi - Ettei isä näyttäisi ihan turjakkeelta...
    Vauvalle myssy ja lapaset - Joistain sairaaloista saa neulotun myssyn, mutta trikoinen saattaa olla kuitenkin mukavampi. Lapaset voivat olla tarpeen, ettei vauva raavi naamaansa.
    Kolikoita!!! - Riippuu sairaalasta, mutta ainakin Jorvissa tarvittiin parkkimaksuun.


Kotona laita valmiiksi:
    Vauvalle säähän sopivat kotiinlähtövaatteet
    Kaukalo

Rintakumista

Rintakumi voi olla hyvä imetysapuväline, jos nänninpäät ovat hyvin matalat tai väliaikaisesti silloin jos iho menee rikki. Mutta hankala se kapistus kyllä on. Aina väärässä paikassa, eikä se meinaa millään pysyä paikallaan.

Ainun rintakumissa on melko matala pää - mukavampaa nännille.

Ensimmäisen ongelman ratkaisin kokoamalla itselleni imetystarjottimen. Tarjottimelle laitoin rintakumit, lanoliinia, käsidesiä, nenäliinoja, vesipullon, maidonkerääjän ja tutin. Tarjotinta pidin rahilla sohvan vieressä, ja siitä se oli helppo nostaa pois vieraiden (etenkin taaperoiden) tieltä.

Tarttuvuusongelmaan sain vinkin ystävältä. Rintakumi pysyy paremmin paikallaan, kun sen kastelee. Nytkö siis pitäisi kuitenkin joka kerta nousta ylös huljuttamaan sitä hanan alla? Lisäsin tarjottimelleni vielä pienen astian, johon laitoin vettä. Siinä dippasin kumin ennen imetystä. Vesi täytyy tietysti vaihtaa usein ja rintakumit pesaista tai huuhdella aina käytön jälkeen, mutta kyllä sieltä sohvalta on välillä ihan kiva noustakin. Tai tietysti voit viheltää apua paikalle!

Vaunujen näkyvyys pimeällä

Näin syksyn lähestyessä täytyisi taas muistaa verhoutua riittävän kattavasti heijastimiin. Vaunuissa saattaa olla heijastinnauhaa valmiiksi, mutta paremman näkyvyyden saat tällaisilla pienillä vilkkuvaloilla. Lisäksi ne valaisevat hiukan pimeää tietä edelläsi, mikä tuntui ainakin viime talvena hyvinkin tarpeelliselta.

Milloin siirtyä housuvaippoihin?

Itseäkin aiemmin mietityttänyt kysymys tuli esiin toisen äidin kanssa keskustellessa, joten päätinpä kirjoittaa pohdiskeluni myös tänne.

Housuvaipan ero teippivaippaan nähden vauvan kannalta on lähinnä se, että se on vyötäröltä joustavampi ja siis myös liikkuessa hiukan mukavampi. Toisaalta imuosa jalkojen välissä on paksumpi, joten se saattaa joitain vauvoja häiritäkin. Vaipan pukeminen onnistuu yhtä hyvin hoitopöydällä makaavalle vauvalle kuin housujenkin ja riisuessa taas voi repäistä sivusaumat auki ja vaipan vaihtaa kuten teippivaipankin. Tukea vasten seisovan (ja hoitopöydällä mahdottomasti hyörivän ja pyörivän) vauvan päälle taas housuvaippa on tuhat kertaa helpompi pukea kuin teippivaippa, mutta tästä jo aiemmin kohkasinkin.

Housuvaippaan siirtymistä rajoittaa mielestäni lähinnä kakka. Eli se löysä tai tahmea tavara, joka helpommin tursuaa lahkeesta tai selästä ulos, ei pysy niin hyvin housuvaipassa, kuin teippivaipassa. Kun kakka alkaa kiinteytyä, voi housuvaippoja alkaa kokeilla. Meillä ne olivatkin alkuun käytössä teippivaippojen rinnalla, nykyään (vauva kohta 10 kk) housuvaippa vie voiton lähes aina. Valitettavasti paksumpia housuvaippoja mahtuu vaippapakettiin selvästi vähemmän kuin ohuita teippivaippoja, jolloin niiden kappalehinta on korkeampi.

Tiedoksi vaippamerkki, johon yo. kokemukset perustuvat: Pampers.

Ei leluja ruokapöytään! Paitsi...

Moni aloittaa ruokailut vauvan kanssa periaatteenaan "ei leluja ruokapöytään". Alkuun ei olekaan juuri väliä, kuinka paljon lapsi syö kiinteää ruokaa, kun rintamaito on vielä pääasiallinen ravinto. Vähitellen ruokamäärät kasvavat, kunnes.. Tulee stoppi. Vauva hyörii, pyörii, itkee, nauraa, päristelee ja veivaa, mutta ei syö, ainakaan riittävästi.

Tässä vinkkejä, joilla voit kiertää oman sääntösi:
- anna vauvalle oma lusikka
- anna lisäksi sormiruokaa: kurkkua, riisikakkuja tai Talk-muruja (maissinaksut sotkee, unohda ne)
- anna vauvan tutkailla omaa kättäsi kun syötät toisella
- keksi vauvaa viihdyttäviä leikkejä, kuten ylävitoset, joita voi tehdä luskallisten välissä
- ota pöytään katseltava lelu, jota voit itse renkuttaa ja joka auttaa vauvaa pitämään huomionsa suunnilleen oikeassa suunnassa
- hätätapauksissa kaikki on sallittua, jopa videot...

Maaginen syöttölelu. Paina punaisesta päästä ja vauva avaa suun. Kahdella vauvalla testattu.

Muista kuitenkin, että jos vauvaa ei juuri sillä hetkellä syöminen kiinnosta, hän syö ehkä seuraavalla kerralla enemmän. Sairastelun, hampaidentulon ja muiden mystisten syiden vuoksi kiinteän ruoan syöminen voi olla heikkoa jopa viikkoja, mutta nekin vaiheet menevät ennen pitkää ohi. Ihan hirveää showta syömisestä ei kannata tehdä. Perusperiaatteena riittää, että vanhemmat päättävät mitä syödään ja milloin, mutta vauva päättää kuinka paljon hän syö.

Hampaiden harjaus

Tämäkin on sarjassamme jostain mieleen jäänyt vinkki, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen, että noudatin sitä. Vauvan saatua hampaita on tärkeää aloittaa niiden säännöllinen harjaus. Nykysuositusten mukaan lastenhammastahnan (vähäfluorisen) käyttö aloitetaan jo ensimmäisten hampaiden puhjettua, mutta tahnaa laitetaan vain sipaisu. Vauva ei välttämättä ole harjaamisesta samaa mieltä ja asiasta sukeutuu helposti jokailtainen taistelu.

Suosittelen hankkimaan jo selvästi ennen hampaiden puhkeamista vauvalle oman hammasharjan. Se annetaan vauvalle ihmeteltäväksi iltatoimien yhteydessä ja yleensä harja päätyy suuhun - välillä harjakset ja välillä kanta edellä. Välillä harjaksia kannattaa myös muistaa kastella. Näin vauva totuttelee hammasharjan tuntuun suussa.

Hampaiden puhjettua otetaan käyttöön toinen harja. Vauvalle annetaan omansa käteen tavalliseen tapaan. Toiseen harjaan sipaistaan minimaalisesti tahnaa ja sillä vanhempi harjaa hampaat. Sitten vauva voi jatkaa taas oman harjansa imeskelyä. Näin on ainakin meillä ensimmäisen hampaan harjaus aloitettu sulassa sovussa. Se taitaakin olla jopa iltatoimien mieluisin osa!

Kiemurtelijan pukeminen, kootut niksit

Vauvan oppiessa liikkumaan yhä enemmän liikkumista on harjoitettava jokainen hereilläolon hetki. Myös puettaessa, riisuttaessa, vaippaa vaihdettaessa jne. Tässä muutama vinkki kiemurtelijan pukemiseen (jälleen peräisin internetin uumenista).

-Housuvaipat. Mahtava keksintö. Puetaan kuten housut, ks. alla. Jos ne eivät jostain syystä tunnu sopivilta, voit helpottaa teippivaipan pukemista laittamalla toisen teipeistä valmiiksi kiinni ja pujottamalla jalkaan. Housuvaipan vaihto sujuu missä vain, milloin vain: Anna märän vaipan olla päällä ja vedä kuivaa jalkaan yli polvien. Repäise märän vaipan sivusaumat auki ja vedä se haarojen välistä pois. Vedä housuvaippa ylös asti. Tämä tekniikka minimoi pissavahingot, mutta toimii toki vain pissavaipan tapauksessa.

-Paitaa pukiessa pään yli pujotus on hauskempaa, jos siitä tehdään piiloleikki. Leiki ensin harson tms pienehkön ohuen kankaan kanssa leikkiä (laita harso vauvan kasvoille, ilmoita "vauva meni piiloon" ja anna hänen tulla itse voitonriemuisena esiin). Eli kun paita on kasvojen kohdalla, sano "vauva meni piiloon" ja vedä sitten paita kaulalle. Vauva voi tässä jo auttaa. Sitten laita oma kätesi hihasta ulkoa sisään ja ota vauvaa kädestä kiinni. Vedä hiha vauvan käsivarren päälle. Voilá.

-Housut, ks ed. kohta. Työnnä siis kätesi lahkeesta ja ota vauvaa nilkasta kiinni. Toinen vaihtoehto on pukea seisomaan opetteleva vauva suosiolla seisaaltaan, paidan voi pukea helposti myös potalla.

-Hämäys: Pidä vaipanvaihtopöydällä muutamaa lelua tai anna vauvan käteen oma hiusharja, kylpyankka tms. Tällöin toki täytyy vauvan irroittaa otteensa paidan pukemisen ajaksi, mutta hän oppii sen kyllä pian, kun otat ranteesta kiinni ja kehoitat vaihtamaan lelun toiseen käteen.

Valoa pimeään

Pientä vauvaa joutuu imettämään yöllä usein. Imetyksen alkuvaiheessa oikean otteen etsiminen (ja varsinkin rintakumien kanssa häseltäminen) pilkkopimeässä on hankalaa, ellei mahdotonta. Jos sytytät yhtäkkiä lukuvalon, vauva herää liikaa ja luulee, että on päivä, nyt seurustellaan! Avuksi ongelmaan löysin aikanaan jostain netin keskustelupalstalta idean: laita jouluvalot pinnasängyn alle. Sieltä eivät häikäise ja valoa tulee juuri tarpeeksi.

Tällaiset valot voisit laittaa sinne sängyn alle.

Kökköruokaan totuttelua

Tässä vinkkejä 8-kuisten vanhemmille karkeamman ruoan tarjoamiseen. Kaikki eivät näitä vinkkejä tarvitse, jotkut vauvat eivät ole moksiskaan paloista ruoassaan.

-aloita hitaasti
-puuro on yleensä ensimmäinen karkeampi ruoka, jota vauva suostuu syömään. Siirry hitaasti jauhetuista hiutaleista pelkkiin pikahiutaleisiin.
-itse tehtyyn ruokaan saat sopivaa klönttiä muussaamalla perunasurvaimella tehosekoittimen tai sauvasekoittimen sijaan
-aloita pehmeillä kököillä, esim. kesäkurpitsa, hunajameloni, spagetti (ei porkkana, peruna jne.)
-muussaa kaupan ruokaa aluksi vielä haarukalla ennen tarjoilua
-lisää sileään kaupan ruokaan vähitellen itse tehtyä klönttiruokaa pakasteesta
-reissussa ei kannata yrittää uusia juttuja, vaan harjoittelu kannattaa ajoittaa rauhalliseen kotonaolojaksoon.

Keitä pitkään ja painele perunasurvaimella.

Kosteuspyyhkeet

Vauvojen kosteuspyyhkeille löytyy käyttöä vaikka mihin muuhunkin, mutta erityisesti niiden tarkoitettua käyttöä häiritsee se, että paketin pohjimmaiset liinat ovat yleensä kostean sijasta litimärkiä ja siten myös jääkylmiä, mitä pieni pylly tai naama ei oikein arvosta. Syy on nesteen valuminen paketin säilytyksen ja käytön aikana pohjalle. Säilytä avaamattomat paketit nurinpäin, niin ongelma helpottuu.

Vinkki taitaa olla peräisin Liberon keskustelupalstan vinkkiketjusta, jos oikein muistan.

Piristystä surkeaan päivään

Kun yö on huudettu, päivällä kiljutaan, ei nukuta eikä syödä, ei viihdytä lattialla, mutta sylissäkin vain kiemurretaan, saattaa äiti ja/tai isi tarvita hiukan piristystä. Tässä pari ideaa lämpimälle kesäpäivälle:

Idea 1: Ilmakylpy

Ännännen kakkavaipanvaihdon jälkeen laita pyyhe parvekkeelle ja vauva siihen ilmakylpemään, itse voit samalla nauttia auringosta tai näkymistä (katsothan, että vauva on varjossa). Uusi ja mielenkiintoinen ympäristö auttaa vauvaakin viihtymään paremmin ja viileä tuulenvire pyllyposkilla helpottaa oloa helteellä.

Idea 2: Värikylpy

Tässä taiteillaan uhkarohkeasti vaatteet päällä ja pöydän ääressä. Muistattehan sen mustikkatahran? Näin se syntyi.

Tarvikkeet: mustikkasose/pakastemustikat, alaston vauva, paperia, kylpyhuone. Yhdistä ainekset. Säästä tulokset. Suihkuta vauva lopuksi.

Idea 3: Retki

Tarjoiluehdotus.

Ensin puet päällesi jotain mukavaa ja kesäistä. Pakkaat vauvan vaunuun tahi liinaan ja lähdet ulos. Takapihakin riittää, jolloin vaunuja ei tarvita. Hae lähikaupasta evästä, jos sitä ei löydy kotoa. Istu varjoisaan paikaan penkille tai viltille nautiskelemaan. Vauva voi nukkua tai maistella vähän nurmikkoa.

Aurinkosuojaa

Kuumalla säällä vauva saattaa nukkua vaunuissa shortseissa tai pelkässä bodyssa. Kun peittokin on liikaa, jäävät pienet jalat alttiiksi auringon porottaville säteille. Kiinnitä harso rattaiden kaareen lelulenkeillä. Niitä saa ainakin lastentarvikeliikkeistä ja ovat käteviä muutenkin, saat esimerkiksi ripustettua lelut lelukaaresta sopivalle korkeudelle. Tämä aurinkosuojavinkki on peräisin vauvafoorumilta.

Jos et halua maksaa montaa kymppiä vaunujen eteen tulevasta aurinkosuojasta, voit kiinnittää harson vaunukoppaan hiusnipsuilla (H&M:ssä oli ainakin tänä keväänä sopivan kokoisia). Huomaathan, että harsot eivät toki sisällä UV-suojaa. Suosittelen yksiväristä, tummahkoa harsoa, sillä se hämärtää vaunun sisäosaa parhaiten ja vauva tottuu pian harson tuomaan värimaailmaan ja kokee sen tutuksi ja turvalliseksi.

Liukuesteet

Olohuoneessamme on halpa Askon keinonahkainen rahi, joka on viime aikoina ollut vauvan (7kk) suosituin lelu. Rahi on juuri sopivalla korkeudella hänelle, siihen on hyvä nojata ja siitä on hyvä pudotella kirjoja ja leluja ja poimia ne sitten taas ylös, äidin avustuksella tietenkin. Rahin ongelma oli se, että se liukui parketilla lapsen alta pois. Varsinkin, kun seisomisesta tulee itsenäisempää, aiheuttaisi tuo liukuminen vaaratekijän. Rautakaupasta ei löytynyt kunnon kumisia tassuja, vain huopaisia ja muovisia. Kumiset tassut myytiinkin ovistoppareina. Nyt pysyy rahi paremmin paikallaan pienen nojatessa.

Ilahduttavaa!

Siis joku lukee mun blogia ja se ilahduttaa häntä! Mahtavaa! Tuo joku on muuten Nadalna Per*****he-elämää-blogista. Sain ihan tällaisen hienon tunnustuksen:

Nyt se pitäisi jakaa eteenpäin viidelle muulle ilahduttavalle blogille. Hm, lukulistalta on vaikea löytää edes viittä blogia, mutta yritetään. Ekaksi tän hetken lemppari, Valeäiti, joka vahingonilahduttaa takuulla. Lähiömutsin DIY-projektit on erityisesti mun mieleen (minäkin olisin tehnyt leikkimaton itse, jos olisin tajunnut!). Taaperotalosta voi kurkistaa alle kaksi kuukautta omaa poikaa vanhemman Mariuksen ja tietty Viktorinkin edesottamuksia, ja silloin Vauvatehdas -nimellä kulkenutta blogia olen lukenut jo silloin "eiks meillekin kohta?"-vaiheessa. Ja tietysti aina ilahduttaa lukea ulkomaille muuttaneen ystävän viihdyttävästi kirjoitettuja edesottamuksia Suurherttuakunnasta. Muuta en oikeastaan lue, tosin varsin lupaavalta näytti tänään vilkaistu Päivän Keittoheitto, mutta koska Nadalnakin mainitsi sen, niin ei nyt laiteta tuplatunnustusta kuitenkaan, vaan viides paikka jää nyt tyhjäksi.

Sitten haasteeseen kuuluu listata 11 ilahduttavaa asiaa.

1. Lapsen onnellinen hymy aamulla surkeasti nukutun yön jälkeen.
2. Tämä tunnustus!
3. Vieraat, joiden varjolla saa herkutella muffinsseilla tai pizzalla
4. Naapuriin eilen syntynyt 10 pisteen vauva
5. Se oma alunperin 3 pisteen vauva, josta on tullut niin etevä ryömijä
6. Kesän retkisuunnitelmat, jotka toivottavasti vihdoin toteutuvat
7. Siskon puhelinsoitot
8. Vauvatreffit, sitten kun niille taas flunssalta pääsee
9. Uudet niksi-ideat, joita päässä kihisee jatkuvasti
10. Lastenhuoneen sisustaminen
11. Kaikki kommentit ja tykkääjät (ei siksi, että haluaisin olla kuuluisa blogisti, vaan koska olisi kivaa, jos näistä vinkeistä olisi hyötyä muillekin)

Lelujen ja ruoan heittely

NiksiPirkan vauva-osiosta luin jokin aika sitten tämän mainion niksin:
Kun vauva on siinä iässä, että lelujen heitteleminen on sitä parasta viihdettä, alkaa aikuista melko nopeasti turhauttaa jatkuva noukkiminen. Noukkimatta jättäminen taas aiheuttaa usein parkumista. Sido leluun naru ja se vaunuun/syöttötuoliin kiinni, niin saat hilattua lelun narun avulla ylös. Liikenteessä bonuksena se, ettei lelu mene likaiseksi, kun se ei osu maahan, eikä myöskään huku. Älä jätä vauvaa narun kanssa yksin ja sido se mielellään niin lyhyeksi, ettei se yletä kaulan ympäri.

Ruoan heittelyyn vähän apua tuo syöttötuolin alle asetettu edullisen huonekalufirman konttorituolialusta. Ei mene parketti pilalle, vaikka et heti ole pyyhkimässä sotkua. Tämä niksi on kavereilta kopioitu.

Tulipa ankea lelu kuvaan. Toisaalta ne on joskus vauvan mielestä hauskempia, kuin kaiken maailman härpäkkeet.