Yritys ja erehdys

Vanhemmuus ei ole helppoa. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse mitata, eikä siinä tarvitse kilpailla. Pitää vain olla riittävän hyvä (lastenpsykiatri J. Sinkkosen lauseita). Käytännössä tämä tarkoittaa vain sitä, että yrität. Yrität jotain ja jos erehdyit, yrität jotain muuta. Ja yrittämistä jatkat maailman tappiin asti, koskaan et hylkää. Se riittää. Ja vuoroa saa toki vaihtaa, ei ole hylkäämistä jättää lapsensa toisen hoitajan käsiin ja levätä.

Jos vauva huutaa nukutettaessa, vaikka olet tehnyt kaiken kuten ennenkin, täytyy yrittää jotain muuta. Itse havaitsin joskus väsyksiin asti laulettuani, että vauva huokaisi hiljaisuuden tultua ja kävi nukkumaan. Jaha. Ei siis lauleta huomenna. Isä laski kantamiseen väsyneenä huutavan pojan pinnasänkyyn, ja hiljaisuus laskeutui. Vai sitäkö sinä halusitkin! (Ei välttämättä, mutta jokin muutos siihen, mitä on pitkään yritetty, auttaa kun lapsi on tarpeeksi väsynyt.) Etukäteen ei voi tietää vastauksia kaikkeen, ei isä, ei äiti, ei kukaan, etenkin kun niitä "oikeita" ratkaisuja yhteen pulmaan on varmasti useita. Sitäpaitsi kun vihdoin keksit, millainen itku tarkoittaa mitäkin, kasvaa vauva hetkessä hiukan isommaksi ja itkun sävyt ja merkitykset muuttuvat taas. Ja sitten vaan yrittämään!

Mitäs sitten kokeiltaisiin?

Helpoltahan tämä tietysti teoriassa kuulostaa, mutta väsyneenä ja korvia ja sydäntä särkevän huutokonsertin säestämänä se ei todellakaan ole sitä. Silloin täytyy juurikin ottaa se hengähdystauko. Tai laittaa Peltorit päähän. Ihan oikeasti, se auttaa!